Luin elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan kirjan yhdeltä istumalta, parissa tunnissa. Kirjassa Juurikkala kertoo henkisestä heräämisestään ja matkastaan menneen elämän traumaan, joka heijastuu nykyiseenkin elämään. Entisessä elämässä Kaija asui Japanissa, mutta koki kauhean kohtalon: hänen opettajansa raiskasi tytön 13-vuotiaana ja perheen kasvojen säilyttämiseksi tytär uhrattiin elävänä karhulle. Kaija muistaa tarkkoja yksityiskohtia menneisyydestään ja muistojen myötä hän vapautuu tämänhetkisen elämän ahdistuksesta. Hän pystyy antamaan anteeksi isälleen, joka on tässä elämässä hänen aviomiehensä ja ihmeellisellä Japanin matkallaan hän löytää opettajansa, edesmenneen taiteilijan, näyttelyn.
Toivottavasti Juurikkalan esimerkki rohkaisee muitakin ihmisiä kuin meedioita ja taiteilijoita avautumaan henkisistä kokemuksistaan. Suomessa on pienet piirit ja kaikki rajatiedon ihmiset sekä taiteilijat tuntuvat tuntevan toisensa.
Finnish movie director Kaija Juurikkala has written an interesting book about her past life experience or trauma which has affected the present life too. While travelling to Japan both spiritually and physically she uncovers the forgotten horrors and finds peace in the present life.
I wish that more and more people, other than artists and psychics, would dare to write books like this. These experiences belong to everybody and not just the cultural and spiritual "elite".