Saturday, November 20, 2010

Anteeksianto II - Forgiveness II

Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, mikä olisi oikea tapa reagoida loukkauksiin. Minulla on eräs hyvin hankala sukulainen, jota en voi vältellä, ja toisinaan anteeksi antaminen tuntuu lähes mahdottomalta - etenkin, kun sitä joutuu harjoittamaan toistuvasti. Samoin blogiin tulee joskus epämiellyttäviä kommentteja, mutta onneksi harvoin. White Eagle toivoo, ettei henkisen kehityksen polulla oleva ihminen puolustautuisi, vaan mieluummin väistyisi tilanteesta. Mutta aina ei ole mahdollista väistyä.

Mielestäni jokaisella on oikeus korjata väärinkäsitykset tai perusteettomat syytökset, koska muuten arvostelija kuvittelee olevansa oikeassa ja ulkopuolisillekin voi jäädä väärä kuva. Lisäksi arvostelija kuvittelee, että hänellä on valtaa sinuun, jos annat hänen toistuvasti loukata itseäsi. Toisaalta joskus on parempi jättää loukkaukset omaan arvoonsa, koska reagointikin antaa toiselle valtaa.

Ehkä tärkeintä on tapa, jolla vastaat. On pysyttävä rauhallisena ja järkevänä, eikä saa alentua loukkaajan tasolle. Niin monilla ihmisillä on henkilökohtaisia ongelmia, joita he heijastavat muihin, ettet koskaan pääse heistä tyystin eroon. Viisainta on siis muuttaa omaa suhtautumista. Tämähän on itsestään selvää, mutta käytännössä sen toteuttaminen vaatii harjoitusta ja itsekuria. Ja ennen kaikkea myönteisyyttä, tilanteen yläpuolelle nousemista.

Zen

Lately I've been thinking about insults a lot and how to react to them. I have a close relative who is a very difficult person and tries to control me. Sometimes I also get unpleasant comments on my blog (rarely) and I prefer answering to them. But White Eagle says that you shouldn't defend yourself - just walk away. Well, sometimes you can't. I think you are entitled to correct misunderstandings and false accusations. But you must stay calm and reasonable, otherwise you will just lower yourself to the other person's level. And if someone tries to control you, don't let him or her invade your daily thoughts.

So many people have personal problems that you can't get rid of them completely. So it's best to change your attitude. Easier said than done. It requires a lot of practice and discipline. And most of all positivity and rising above the situation.

6 comments:

Helena said...

11:44 ;-)

Yaelian said...

Ihan oikeassa olet.Minullakin on sukulainen,joka on loukannut minua vuosia,mutta vaikka tekisi mieli kuristaa hänet,niin mieluummin vaan olen kuin ei mitään...

Ricardo said...

None of that is easy and I always reserve the right to knock a guy out if his insults go too far ;-)

Helena said...

Yaelian: Minä olen yhteen tuollaiseen sukulaiseen jo katkaissut välit. En tehnyt sitä mielelläni, mutta en vain jaksanut enää, enkä nähnyt mitään syytä tavata ihmistä, joka vain aiheutti pahaa oloa ja jonka seurassa sai aina olla varuillaan.

Ricardo: I'd like to do that too but it's hard when the other person is a close relative and you have to maintain "good" relations because of your children.

Kimmo said...

Tätä aihepiiriä on kirjallisuudessa käsitelty niin uskonnollisissa kirjoissa kuin muutenkin. Vuosia sitten luin erään psykologin kirjan anteeksiannosta.

Anteeksiantaminen ei ole vääryyden hyväksymistä, mutta antamalla anteeksi löytää uuden väylän korjata vaikeita ihmissuhteita. Tämä ei tapahdu hetkessä. Anteeksiantaminen on prosessi, johon annan itselleni luvan.

Helena said...

Nimenomaan. Mutta tuo oikean suhtautumisen opettelu on vaikeaa, koska tunteet ottavat niin helposti vallan.