Pahuuden olemus - Nature of evil

Teologi Ann Heberlein pohtii kirjassaan pahuutta ja sen alkuperää monelta eri kantilta. Mielestäni kaikki eri näkökulmat johtavat samaan lopputulokseen - että pahuus on identiteetin puutetta. Moni pahantekijä on kokenut niin järkyttävän lapsuuden (seksuaalista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mitätöimistä, hylkäämistä), että identiteetti on hajonnut pirstaleiksi ja tästä on seurauksena joko masennus, itsetuho tai väkivaltainen, tuhoava käytös (riippuu ihmisen taipumuksista ja opituista malleista). Kirjassa on lukuisia mielenkiintoisia esimerkkejä, joissa "hirviöt", kuten Joseph Fritzl alkavat näyttää inhimillisiltä, kun ottaa huomioon heidän hauraan persoonallisuutensa ja kylmän, kauhean lapsuuden. Nämä ihmishirviöt ovat syvästi häiriintyneitä, mutta syntyykö kukaan pahaksi vai kehittyykö pahuus perinnöllisten taipumusten ja olosuhteiden seurauksena? Psykopaatteja tutkineen Robert D. Haren mukaan väkivaltaisen psykopatian kehittymiseen vaaditaan myös "sopivia" olosuhteita. Psykopatiakin on tavallaan identiteetin puutetta, koska psykopaatilla ei ole inhimillistä tunne-elämää eikä hän kykene arvostamaan muita yksilöinä. Pahuus on helpompi kohdistaa persoonattomaan uhriin, jolla ei ole arvoa, ja pahantekijä on itsekin tavallaan persoonaton, pahan vallassa. Samoin sodissa, vankiloissa, keskitysleireillä, joukkolynkkauksessa ja joukkoraiskauksessa sekä uhreilta että tekijöiltä riistetään identiteetti: sotilaat eivät ole arvokkaita yksilöitä, eivätkä taatusti viholliset, ja joukossa heikko yksilö luopuu identiteetistään ja muuttuu osaksi ryhmää, joka toimii vaistonvaraisesti kuin kärpäsparvi mädän pään ympärillä elokuvassa Kärpästen Herra. Vain vahvan identiteetin omaavat yksilöt uskaltavat vastustaa joukon voimaa. Samasta syystä natsi-Saksassa tavallisista ihmisistä tuli hirviöitä. Meissä jokaisessa on kyky pahaan ja hyvään, jokainen meistä voi raaoissa olosuhteissa muuttua hirviöksi. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä, eikä anteeksiantaminen vapauta pahantekijää karmasta, vaan se nimenomaan vapauttaa uhrin, jolloin hän voi siirtyä eteenpäin elämässään. On mielenkiintoista, että Raamatun mukaan jotkut teot ovat niin pahoja, että ne eivät ansaitse anteeksiantoa. Raamatussa on paljon sellaista, mitä meille maallikoille on jätetty kertomatta.

Toisaalta hyvyyttäkin pidetään pelottavana ja outona, koska on yhtä vaikeaa uskoa jonkun ihmisen olevan vilpittömästi hyvä kuin toisen olevan säälimättömän paha. Hyvä ihminen luopuu tavallaan itsestään muiden hyväksi, mutta ei luovu kuitenkaan identiteetistään. Päinvastoin hänellä on korkea henkilökohtainen moraali eikä hän taivu joukon edessä, vaan toimii itseään korkeampien arvojen puolesta. Hyvä ihminen arvostaa jokaisen olennon identiteettiä, kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Pitää muistaa, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita hyvyys ja tämä valinta antaa ihmiselle itselleen valtavasti voimaa riippumatta siitä, miten muut kohtelevat häntä. Uskon, että psykopaattikin voi valita, toimiiko hän hyvien arvojen vai tuhoavien voimien puolella. Kirjassa puhutaan myös demonisesta pahasta, joka sekin on luonteeltaan persoonatonta, tyhjää. Identiteetin puutteeseen liittyy olennaisesti pelko: se, jolta identiteetti puuttuu, pelkää omaa heikkouttaan - tämä pätee sekä pahantekijään että uhriin. Mitä enemmän ihminen pelkää, sitä suuremman otteen paha hänestä saa ja sitä enemmän hän menettää identiteettiään. Henkisen ja fyysisen väkivallan tarkoituksena on murtaa uhri pelolla, jolloin pahantekijä saa lisää valtaa, mutta jos ihmisen identiteetti on riittävän vahva, mikään ei voi häntä murtaa. Hänet voi tappaa, mutta häntä ei voi murtaa. Joseph Fritzl valitsi Elisabethin, koska tämä oli henkisesti vahvin lapsi, mutta Elisabeth ei murtunut.

Tässä tuleekin ilmi hyvyyden voima. Ihmiset pelkäävät hyvyyttä jopa itsessään, koska sen voima on niin valtava. Kumpaa ihmiset kunnioittavat enemmän, Hitleriä vai Mahatma Gandhia? Kummalla loppujen lopuksi oli suurempi valta? Lähes koko maailma kunnioittaa Dalai Lamaa, vaikka hän on vaatimattomuuden perikuva. Mutta maailma ei kunnioitakaan Lamaa tai Gandhia, vaan voimaa heidän takanaan. Tämä olisi tärkeä muistaa, etenkin näinä aikoina, kun energiat ovat voimakkaat ja maailmassa tapahtuu paljon negatiivisia muutoksia. Lueskelin ensimmäisiä postejani ja sieltä nousi esiin ajatus, että ihmisillä itsellään on nyt valta päättää, kumpaan suuntaan planeetan kehitys kallistuu, positiiviseen vai negatiiviseen. Kannattaa muistaa myös se, että yksittäistenkin ihmisten ajatuksilla ja teoilla voi olla valtaisa, lumivyöryn tavoin etenevä vaikutus. En kuitenkaan tarkoita mitään näennäishyvyyttä eli lässytystä henkisyydestä ja positiivisesta ajattelusta ja itsensä pyhittämistä, vaan todellista, "hiljaista" hyvyyttä, identiteetin tietoista vahvistamista. Tästä asiasta ei pidetä meteliä, mutta palkinto tulee sisäisenä rauhana, tyyneytenä myrskyn keskellä ja niinä ihmeellisinä asioina, joita alkaa tapahtua ympärillä.

Peace! Namaste!

Namaste = "The spirit in me respects the spirit in you"

Muutamia lainauksia Gandhilta:

”Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman.”
”Vihaa syntiä, rakasta synnintekijää.”
”Heikot eivät anna anteeksi, anteeksianto on vahvuuden ominaisuus.”
”Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”
”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”

Lopuksi Ralph Waldo Emersonin lainaus kirjasta:

"Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen. Elämän tarkoitus on olla hyödyllinen, rehellinen, myötätuntoinen ja pitää huoli siitä, että sinun tiedetään eläneen, ja hyvin."

Tämän piti olla posti pahuudesta, mutta kuten kirjakin, minunkin ajatukseni päättyivät hyvyyteen. :-)

Theologist Ann Heberlein's wise and concise book about evil is a philosophical and practical analysis on the nature and origin of evil. In my opinion all aspects come to the same conclusion - that evil is the lack of identity. Most of the people who have done horrible things, have experienced an equally horrible childhood which has nearly ruined their identity. And the purpose of violence (mental, sexual, physical) is to crush the other person's identity with fear. Also psychopathy is basically the lack of identity as a psychopath has no human emotions and no empathy towards others. And what happens in wars, prisons, prison camps, gang assaults and gang rapes? People are stripped from their identity, they're just a part of the mob or a faceless enemy.

Only people with strong identity have the power to resist evil, to resist the force of the crowd and to survive horrors. Evil can kill them, but it can't break them. Everyone has the ability to become a monster but on the other hand, even monsters have the free will to choose between good and evil. And the power of good exceeds the power of evil multiple times. This is why many people fear the power of good as well. They simply can't handle it.

But which gets more respect, the good or the evil? Masses of people once obeyed Hitler and Stalin but nearly the whole planet respects Gandhi and Dalai Lama till the end of times. These modest men are the most powerful people on Earth. But it's the universal power behind them we respect and I believe it is the infinite power of creation - Creator as some call it. So where is its identity? It's us! Because we are all One.

Some quotes from Mohandas Gandhi:

"The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong."
"The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others."
"Suffering cheerfully endured, ceases to be suffering and is transmuted into an ineffable joy."
"You must not lose faith in humanity. Humanity is an ocean; if a few drops of the ocean are dirty, the ocean does not become dirty."
"When I despair, I remember that all through history the ways of truth and love have always won. There have been tyrants, and murderers, and for a time they can seem invincible, but in the end they always fall. Think of it - always."

And finally Ralph Waldo Emerson's quote from the book:

"The purpose of life is not to be happy. It is to be useful, to be honorable, to be compassionate, to have it make some difference that you have lived and lived well."

Matka edelliseen elämään - Trip to past life

Tein matkan koulutetun hypnoterapeutin avulla. Epäilin aluksi, menisinkö hypnoosiin, mutta yhtäkkiä hengitykseni tiheni ja muuttui raskaaksi ja tunsin, miten rentoutuminen levisi koko ruumiiseen.  Ensin kävin sieluni lempipaikassa ja tulin pengerniitylle, jonka laidalla avautui meri, aurinko paistoi ja tanssin ympäriinsä valkoisessa mekossa. Kädelleni laskeutui valkoinen perhonen, jolla oli hohtava aura, kristalliset tuntosarvet ja siivistä irtosi kimaltavia hileitä.

Sitten oli aika matkustaa ajassa taaksepäin kaikkein onnellisimpaan elämääni. Tunsin miten hengitykseni syveni entisestään. Sormet olivat tunnottomat ja rintakehässä tuntui painostavalta. Näen ensin pitkät hoikat jalat (kun katson itseäni), vaaleankuultavan ihon, ison hiuksettoman päälaen, kapean leuan (tyypillinen alien-muoto), vaaleat alien-silmät (eli isot, yläviistot), pitkät hoikat sormet ja varpaat (alle viisi sormea) ja ylläni ei ole vaatteita. Olen hyväntahtoinen, onnellinen olento. Seison laakealla, aurinkoisella niityllä, maapallon alkuvaiheessa, jolloin ei vielä ollut ihmisiä. Olen tullut tutkimaan ja auttamaan, kuulun pioneerien joukkoon.

Niityllä on muitakin samanlaisia olentoja ja litteänpyöreitä aluksia, jotka seisovat kolmella jalalla. Terapeutti kysyy, kuka on rakkain olentoni, mutta sellaista ei ole, sillä kaikki ovat samanarvoisia, yhtä rakkaita - kaikki ovat ikään kuin yhtä. Terapeutti kysyy ravinnosta ja vastaan, ettei sitä ole, koska en syö kiinteää ruokaa, mutta juon pienellä pyöreällä suulla nestettä suipponokkaisesta astiasta. Kotini ja nukkumapaikkani on munanmuotoinen kenno, johon käperryn nukkumaan sikiöasentoon silkkilakanoiden väliin. Terapeutti kysyy, mikä on elämäni onnellisin hetki, johon vastaan, että seisomme kaikki ringissä käsi kädessä, keskellä on valopylväs, josta hohtaa sokaisevan kirkasta valoa ja minut valtaa kollektiivinen onnentunne. Kun kysytään kommunikoinnista, vastaan, että olennot kommunikoivat osin telepaattisesti, osin kirinällä.

Oliko tämä oikea muisto vai mielikuvitusta? En miettinyt hetkeäkään, kun vastasin kysymyksiin, vaan sanoin, mitä näin ja mitä ensimmäisenä tuli mieleeni. Toisaalta olin juuri lukenut siriuslaisista vierailijoista, jotka olivat hyvin samantapaisia ulkomuodoltaan, mutta yksityiskohdat ilmestyivät "tyhjästä". Hassua, että hypnoosin jälkeen menin Hesburgeriin, join siellä pillillä pirtelöä, joka muistutti olentojen juomaa, ja pöytääni istui afrikkalainen mies, joka muistutti ulkomuodoltaan olentoja: pitkä, hoikka, samanmuotoiset suuret silmät ja värikkään neulemyssyn alle kätketyt rastat saivat pään näyttämään alienin päältä. Mies oli kotoisin aurinkoisilta niityiltä ja minulle tuli jutellessamme outo yhteenkuuluvuuden tunne.

Illalla nukkumaan mennessä näin olennon ison käden ja kolmen sormen laskeutuvan poskelleni. Olento katsoi minua suurilla silmillään ja halasi lempeästi niin kuin lasta. Samalla hengitykseni tiheni, rintakehää painoi ja käsistä meni tunto - jonkinlainen jälkihypnoosi? Gurdjeffin (kuuluisan esoteerikon) oppilailla oli samoja oireita, kun he kommunikoivat telepaattisesti.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta kaikki saattoi olla vain nopean ja kekseliään mielikuvituksen tuotosta. Vai oliko... ;-)

I made the trip with the help of an experienced hypnotherapist. I was a bit doubtful at first but suddenly my breathing got heavy and quick and I felt my whole body relax. First I went to the favourite place of my soul - a sunny field beside an ocean and I was dancing around in a white dress. A white butterfly landed on my hand. It had a shining aura, crystal antennae, and glittering flakes dropped from its wings.

Then it was time to travel further to my happiest life on Earth. My breath and relaxation got deeper, my fingers were numb and I felt pressure on my chest. First I saw long, slender legs (when I looked at myself), fair lucid skin, big hairless top of the head, a narrow chin (typical alien form), fair alien eyes (big, curved), long slender fingers and toes (less than five fingers) and no clothes at all. I was a benign, happy creature. I stood in an open field, sun was shining, it was the beginning of the Earth when no humans had yet emerged. I had come here to study and help, I belonged to a group of pioneers.

There were other creatures like me in the field and flat, round spacecrafts on three legs. The therapist asked who was my dearest creature but there was none as we were all equal, all equally loved and I felt we were one. Therapist asked about food but there was no food, just liquid which we drank from a pointy jug with our small round mouth. My home and sleeping place was an egg-shaped capsule where I curled up between silk sheets. Therapist wanted to know the happiest moment of that life and I told him that we all stood in a circle holding hands, there was a pillar of light in the middle shining dazzling light and I was overwhelmed by the feeling of collective happiness. When he asked about communication, I said that we communicate telepathically but partly with a buzzing sound (bit like cicadas).

So was this a memory or just imagination? I didn't think for a second when I answered, just told what I saw and what first came to my mind. On the other hand I had just read about visitors from Sirius which looked a bit same but all the details came "out of nowhere". Funny thing that after the hypnosis I went to a burger restaurant and drank milkshake with a straw and it felt a bit like the drink in the hypnosis. And an African man sat on my table and resembled the creatures: long and slender, large curved eyes and rastas stuffed under a colourful Jamaican hat made the head look like an alien head. He came from sunny savannas and when we talked I had a strange sense of belonging.

At night when I went to sleep I saw the big three-fingered hand of an alien touch my cheek. The creature looked at me with its big eyes and caressed me fondly like a child. My breath got deeper, I felt pressure on my chest and my hands were numb - some sort of a post hypnosis? Gurdjeff's students (famous esotericist) had same kind of symptoms when they communicated telepathically.

Interesting experience but was it more than just a fabrication of a quick and inventive mind? Who knows... ;-)