Monday, March 5, 2012

Pahuuden olemus - Nature of evil

Teologi Ann Heberlein pohtii kirjassaan pahuutta ja sen alkuperää monelta eri kantilta. Mielestäni kaikki eri näkökulmat johtavat samaan lopputulokseen - että pahuus on identiteetin puutetta. Moni pahantekijä on kokenut niin järkyttävän lapsuuden (seksuaalista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mitätöimistä, hylkäämistä), että identiteetti on hajonnut pirstaleiksi ja tästä on seurauksena joko masennus, itsetuho tai väkivaltainen, tuhoava käytös (riippuu ihmisen taipumuksista ja opituista malleista). Kirjassa on lukuisia mielenkiintoisia esimerkkejä, joissa "hirviöt", kuten Joseph Fritzl alkavat näyttää inhimillisiltä, kun ottaa huomioon heidän hauraan persoonallisuutensa ja kylmän, kauhean lapsuuden. Nämä ihmishirviöt ovat syvästi häiriintyneitä, mutta syntyykö kukaan pahaksi vai kehittyykö pahuus perinnöllisten taipumusten ja olosuhteiden seurauksena? Psykopaatteja tutkineen Robert D. Haren mukaan väkivaltaisen psykopatian kehittymiseen vaaditaan myös "sopivia" olosuhteita. Psykopatiakin on tavallaan identiteetin puutetta, koska psykopaatilla ei ole inhimillistä tunne-elämää eikä hän kykene arvostamaan muita yksilöinä. Pahuus on helpompi kohdistaa persoonattomaan uhriin, jolla ei ole arvoa, ja pahantekijä on itsekin tavallaan persoonaton, pahan vallassa. Samoin sodissa, vankiloissa, keskitysleireillä, joukkolynkkauksessa ja joukkoraiskauksessa sekä uhreilta että tekijöiltä riistetään identiteetti: sotilaat eivät ole arvokkaita yksilöitä, eivätkä taatusti viholliset, ja joukossa heikko yksilö luopuu identiteetistään ja muuttuu osaksi ryhmää, joka toimii vaistonvaraisesti kuin kärpäsparvi mädän pään ympärillä elokuvassa Kärpästen Herra. Vain vahvan identiteetin omaavat yksilöt uskaltavat vastustaa joukon voimaa. Samasta syystä natsi-Saksassa tavallisista ihmisistä tuli hirviöitä. Meissä jokaisessa on kyky pahaan ja hyvään, jokainen meistä voi raaoissa olosuhteissa muuttua hirviöksi. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä, eikä anteeksiantaminen vapauta pahantekijää karmasta, vaan se nimenomaan vapauttaa uhrin, jolloin hän voi siirtyä eteenpäin elämässään. On mielenkiintoista, että Raamatun mukaan jotkut teot ovat niin pahoja, että ne eivät ansaitse anteeksiantoa. Raamatussa on paljon sellaista, mitä meille maallikoille on jätetty kertomatta.


Toisaalta hyvyyttäkin pidetään pelottavana ja outona, koska on yhtä vaikeaa uskoa jonkun ihmisen olevan vilpittömästi hyvä kuin toisen olevan säälimättömän paha. Hyvä ihminen luopuu tavallaan itsestään muiden hyväksi, mutta ei luovu kuitenkaan identiteetistään. Päinvastoin hänellä on korkea henkilökohtainen moraali eikä hän taivu joukon edessä, vaan toimii itseään korkeampien arvojen puolesta. Hyvä ihminen arvostaa jokaisen olennon identiteettiä, kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Pitää muistaa, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita hyvyys ja tämä valinta antaa ihmiselle itselleen valtavasti voimaa riippumatta siitä, miten muut kohtelevat häntä. Uskon, että psykopaattikin voi valita, toimiiko hän hyvien arvojen vai tuhoavien voimien puolella. Kirjassa puhutaan myös demonisesta pahasta, joka sekin on luonteeltaan persoonatonta, tyhjää. Identiteetin puutteeseen liittyy olennaisesti pelko: se, jolta identiteetti puuttuu, pelkää omaa heikkouttaan - tämä pätee sekä pahantekijään että uhriin. Mitä enemmän ihminen pelkää, sitä suuremman otteen paha hänestä saa ja sitä enemmän hän menettää identiteettiään. Henkisen ja fyysisen väkivallan tarkoituksena on murtaa uhri pelolla, jolloin pahantekijä saa lisää valtaa, mutta jos ihmisen identiteetti on riittävän vahva, mikään ei voi häntä murtaa. Hänet voi tappaa, mutta häntä ei voi murtaa. Joseph Fritzl valitsi Elisabethin, koska tämä oli henkisesti vahvin lapsi, mutta Elisabeth ei murtunut.


Tässä tuleekin ilmi hyvyyden voima. Ihmiset pelkäävät hyvyyttä jopa itsessään, koska sen voima on niin valtava. Kumpaa ihmiset kunnioittavat enemmän, Hitleriä vai Mahatma Gandhia? Kummalla loppujen lopuksi oli suurempi valta? Lähes koko maailma kunnioittaa Dalai Lamaa, vaikka hän on vaatimattomuuden perikuva. Mutta maailma ei kunnioitakaan Lamaa tai Gandhia, vaan voimaa heidän takanaan. Tämä olisi tärkeä muistaa, etenkin näinä aikoina, kun energiat ovat voimakkaat ja maailmassa tapahtuu paljon negatiivisia muutoksia. Lueskelin ensimmäisiä postejani ja sieltä nousi esiin ajatus, että ihmisillä itsellään on nyt valta päättää, kumpaan suuntaan planeetan kehitys kallistuu, positiiviseen vai negatiiviseen. Kannattaa muistaa myös se, että yksittäistenkin ihmisten ajatuksilla ja teoilla voi olla valtaisa, lumivyöryn tavoin etenevä vaikutus. En kuitenkaan tarkoita mitään näennäishyvyyttä eli lässytystä henkisyydestä ja positiivisesta ajattelusta ja itsensä pyhittämistä, vaan todellista, "hiljaista" hyvyyttä, identiteetin tietoista vahvistamista. Tästä asiasta ei pidetä meteliä, mutta palkinto tulee sisäisenä rauhana, tyyneytenä myrskyn keskellä ja niinä ihmeellisinä asioina, joita alkaa tapahtua ympärillä.

Peace! Namaste!

Namaste = "The spirit in me respects the spirit in you"

Muutamia lainauksia Gandhilta:

”Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman.”
”Vihaa syntiä, rakasta synnintekijää.”
”Heikot eivät anna anteeksi, anteeksianto on vahvuuden ominaisuus.”
”Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”
”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”

Lopuksi Ralph Waldo Emersonin lainaus kirjasta:

"Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen. Elämän tarkoitus on olla hyödyllinen, rehellinen, myötätuntoinen ja pitää huoli siitä, että sinun tiedetään eläneen, ja hyvin."

Tämän piti olla posti pahuudesta, mutta kuten kirjakin, minunkin ajatukseni päättyivät hyvyyteen. :-)


Theologist Ann Heberlein's wise and concise book about evil is a philosophical and practical analysis on the nature and origin of evil. In my opinion all aspects come to the same conclusion - that evil is the lack of identity. Most of the people who have done horrible things, have experienced an equally horrible childhood which has nearly ruined their identity. And the purpose of violence (mental, sexual, physical) is to crush the other person's identity with fear. Also psychopathy is basically the lack of identity as a psychopath has no human emotions and no empathy towards others. And what happens in wars, prisons, prison camps, gang assaults and gang rapes? People are stripped from their identity, they're just a part of the mob or a faceless enemy.

Only people with strong identity have the power to resist evil, to resist the force of the crowd and to survive horrors. Evil can kill them, but it can't break them. Everyone has the ability to become a monster but on the other hand, even monsters have the free will to choose between good and evil. And the power of good exceeds the power of evil multiple times. This is why many people fear the power of good as well. They simply can't handle it.

But which gets more respect, the good or the evil? Masses of people once obeyed Hitler and Stalin but nearly the whole planet respects Gandhi and Dalai Lama till the end of times. These modest men are the most powerful people on Earth. But it's the universal power behind them we respect and I believe it is the infinite power of creation - Creator as some call it. So where is its identity? It's us! Because we are all One.

Some quotes from Mohandas Gandhi:

"The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong."
"The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others."
"Suffering cheerfully endured, ceases to be suffering and is transmuted into an ineffable joy."
"You must not lose faith in humanity. Humanity is an ocean; if a few drops of the ocean are dirty, the ocean does not become dirty."
"When I despair, I remember that all through history the ways of truth and love have always won. There have been tyrants, and murderers, and for a time they can seem invincible, but in the end they always fall. Think of it - always."

And finally Ralph Waldo Emerson's quote from the book:

"The purpose of life is not to be happy. It is to be useful, to be honorable, to be compassionate, to have it make some difference that you have lived and lived well."

4 comments:

Kimmo Hurri said...

Kiitos kirjaesittelystä. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Minun mielestäni Raamatussa ei ole maallikoilta pimitettyjä salaisuuksia. Sen sijaan siellä on asioita, joita moni ei halua kuulla asiaan perehtyneen teologin suusta. Mieluummin tyydytään oman uskonnollisen viiteryhmän tulkintaan, missä helposti oiotaan itselle epäedullisten asioiden ohi.

Helena said...

Joo, mä ilmaisin ton vähän liian suoraan - tapani mukaan. :-) Tarkotin lähinnä sitä, että Raamatusta nostetaan esille aina niitä tiettyjä kohtia, mutta maallikko eli sellainen, joka ei ole koskaan jaksanut lukea koko Raamattua läpi (ainakaan ajatuksella), ei välttämättä ole tietoinen siitä kaikesta muusta, mitä Raamatussa on.

Mä en missään nimessä halua väheksyä uskontoa tai Raamattua, vaikka suhtaudun niihinkin skeptisesti, kuten henkisyyteenkin. Tai en oikeastaan skeptisesti, vaan paremmin sanoen niin, että uskon vasta kun näen ja koen itse. Ja paljon olen jo kokenutkin. Arvostan todella paljon sinua, mielipiteitäsi ja työtäsi! Musta sä olet mahtava tyyppi!

Anonymous said...

Täälläkin joku pohtii pahuutta:
http://suolaisia-pisaroita.blogspot.com/2012/03/pahuus.html

Helena said...

Kiitti vinkistä!