Pages

Tuesday, March 9, 2010

Henkinen polkuni - My spiritual path

Kiinnostuin henkisyydestä jo lapsuudessa, kun kokeilin spiritismiä ja huomasin sen toimivan. Kerran onnistuin manaamaan esille hengen ja sen koommin en ole ouija-lautaan koskenut. Myöhemmin opin, että ouija-laudalla leikkiminen on vaarallista, koska se vetää puoleensa alemman tason henkiä. Lisäksi lapset eivät osaa suojata itseään pahoilta hengiltä.

Kymmenisen vuotta sitten koirani oli kuolemaisillaan syöpään ja minulle tuli tunne, että huoneessa oli joku läsnä ja otin koirastani valokuvia. Yhdessä valokuvassa näkyy selvästi pieni vaalea eläinhahmo leijumassa koirani yläpuolella. Kyseessä ei ole heijastus eikä tahra. Näytin kuvaa muillekin ja kaikki sanoivat näkevänsä siinä koiran hahmon.

Isoäitini näki aina enneunta läheistensä äkillisestäkin kuolemasta. Unessa kuolevan taloa korjattiin tai sieltä oltiin muuttamassa pois. Hän kertoi myös usein keskustelleensa kuolleen äitinsä kanssa. Itse koin vaikean sairauden aikana useita ennakkoaavistuksia: tiesin etukäteen, mitä ystävilleni tai itselleni tulisi tapahtumaan. Toivuttuani kokemukset lakkasivat.

En välttämättä halua päästä liian lähelle henkimaailmaa, mutta haluaisin oppia ymmärtämään sitä. Luonnontieteilijänä olen sitä mieltä, että nykytieteen keinot todellisuuden havaitsemiseen ja mittaamiseen ovat rajalliset ja tuhannen vuoden kuluttua tiede ja maailmankuvamme ovat jo aivan toisella tasolla. Kvanttifysiikka on jo nyt edennyt metafysiikan puolelle.


I got interested in spirituality already as a child when I played with the ouija board and found out it really worked. I don't know who I was talking to but it seemed to know everything. Once I managed to materialize a spirit and I got so frightened I never played the game again. Later I learned that it's dangerous to use the ouija board as it attracts only lower level spirits. In addition to that children don't know how to protect themselves from evil spirits.

Ten years ago my dog was dying from cancer and I had a feeling that there was something in the room and I took some photos. In one of the photos you can see a small faint animal figure floating above my dog. It's not a reflection or a stain. I showed the picture to others too and everyone said they saw a figure of a tiny dog.

My grandma always knew beforehand when someone was dying. She had a dream that their house was being renovated or that they were moving out. She also had conversations with her dead mother. When I had a serious illness I often had premonitions: I knew beforehand what would happen to my friends or to myself. When I recovered the premonitions disappeared.

I don't necessarily want to get too close to the spirit world but I would like to learn to understand it. As a natural scientist I believe that we don't have all the means to measure everything that exists and in a thousand years science and our view of life will be on a completely other level. Quantum physics is already there.

11 comments:

junika said...

Minusta on päivänselvää, että ajatustemme tai tunnemaailmamme kautta luomme energiaa, joka puolestaan houkuttelee puoleensa/synnyttää/multiploi samankaltaista energiaa.

Tämä käy ilmi esimerkiksi kohdatessamme ihmisiä. Toisista tuntee aistivansa negatiivista energiaa ja toisista positiivista. Siihen tunnemaailmaan on helppo samaistua ja se alkaa toteuttamaan siinä mielessä itseään. Tässä kohtaa onkin hyvä pysyä vahvana ja uskoa Valoon! Vaikka sillä ei aina saisikaan "käännytettyä" ihmisiä, niin sillä voi suojata itsensä kääntymästä negatiivisuuden virrassa väärään suuntaan...

En suinkaan usko, että on hyvä kieltää negatiiviset tunteet. Ne pitää kohdata ja sen jälkeen laskea irti niistä.

Sen sijaan uskon, että on syytä todellakin kääntyä Valon puoleen, ajatella tietoisesti valon kautta, keskittyä hyvään ja mahdolliseen, eikä jumittaa itseään negatiiviseen energiaan.

Helena said...

Negatiiviset tunteet pitää ehdottomasti kohdata. Ei todellakaan tarvitse kulkea koko ajan hymyssä suin kuin joku hurahtanut hihhuli. Mutta tunteisiin ei tarvitse jäädä koukkuun eikä negatiivista energiaa huokuville ihmisille pidä antaa valtaa.

Secretia said...

Evil feeding on fear.
Then we can starve evil if we try to!

Secretia

Anonymous said...

Kävin kääntymässä täällä, sillä olit jättänyt Kalastajan vaimolle kommentin, joka jäi hymyilyttämään.

Itse olen pyrkinyt pitämään itsestäni huolta, näyttämään tyylikkäältä ja ennen kaikkea naiselliselta. No, sontaa tulee niskaan naisilta tämän vuoksi tasaisin väliajoin...

Minua on luultu samoin venäläiseksi, josta vedin ensin herneet nenään. En tasan ole! Mutta kommenttisi jälkeen jäin miettimään, että ehkä nuo sanomiset pitääkin ottaa kohteliaisuutena! :D

Helena said...

Secretia: Unfortunately we can't starve the people who feed evil. Positive thinking won't work on violent and crazy people.

Anonyymi: Minulle ovat venäläiset turistit tulleet solkkaamaan venäjää ja yllättyneet, kun olenkin suomalainen. Ja sitten ovat kehuneet, että olenpa tyylikäs. Nykyään onneksi Helsingissä on naisten pukeutumistyyli alkanut muuttua rohkeammaksi. Mutta silti on vielä pitkä matka esim. Tanskaan ja Norjaan, jossa naiset uskaltavat olla naisia. Tai Viroon ja Venäjään.

Ruth said...

Yes. I've read some White Eagle, and I've explored different teachings along this path. I don't have premonitions like you. I definitely believe in other dimensions, and I grew up in a Christian home where we were taught to fear spirits. I agree we feed negative and positive energies. Have you read Don Miguel Ruiz? Very interesting, related to ancient teachings in Mexico. I'm glad to know you are careful.

Silly, your English is wonderful, and it is only pleasure to read your writing.

Ricardo said...

If any evil spirits are following you, let me know as soon as possible.

Helena said...

Ruth: What a relief. :-) I've heard of Don Miguel Ruiz but haven't read him yet.

Ricardo: Okay. :-D

Aksu said...

Isekin tahtoisin tietää hengistä/energioista enemmän, koska pelonhan synnyttää juuri tietämättömyys. Jotenkin automaattisesti kuvittelen kaiken vieraan ja oudon olevan pahaa.. Vasta myöhemmin tulee mieleen, että kokemuksista saattaisi oppiakin jotain, jos ei koko ajan keskittyisi pelkäämään. Peloista irti pyrkiminen/pelon kohtaaminen on rankkaa hommaa, mutta ehdottomasti kannattavaa. Toivottavasti minäkin opin vielä jonain päivänä ymmärtämään näitä henkimaailman ilmiöitä...

Helena said...

Ei kai niitä kukaan voi kunnolla ymmärtää ennen kuin kuolee, mutta eri lähteistä yhdistelemällä voi saada jonkinlaisen käsityksen. Eri meedioillakin on erilaisia käsityksiä.

Pilviharso said...

Tervehdys ja nii-in...