Monday, February 27, 2012

Psykopaatti, narsisti vai uhri? - Psychopath, narcissist or a victim?

Kirja "Vapaaksi psykopaatin otteesta" kertoo mielestäni enemmän narsisteista kuin psykopaateista, ja kirjoittajat puhuvatkin ihmisistä, joilla on psykopaattisia piirteitä. Tuntuu, että käsitteet psykopatia ja narsismi menevät vähän sekaisin, mutta en tiedä, mitä psykologia nykyään sanoo. Kirjoittajat eivät ole psykologeja, mutta kuitenkin aiheeseen perehtyneitä - toinen on perustanut turvakodin narsistien uhreille. Kirjassa on mielenkiintoisia esimerkkitapauksia, mutta yksikään niistä ei mielestäni kuvaa psykopatiaa, vaan arkipäivän narsisteja. Jotkut esimerkit ovat tulkinnanvaraisia - esim. parisuhteessa ei koskaan voi tietää, kumpi kertoo totta, jos vain toisen osapuolen näkökulma otetaan esiin. Kirjoittajat varoittavat itsekin siitä, että usein narsistin/psykopaatin uhri tulee itse leimatuksi luonnehäiriöiseksi ja yliherkäksi.

Kirjassa korostetaan pitkään jatkuneen henkisen väkivallan vakavuutta. Uhrin on vaikea osoittaa sitä todeksi ja usein käykin niin, etteivät edes sukulaiset ja ystävät usko uhria, jonka aviomies saattaa olla varsinainen hurmuri ja mielistelijä. Narsistisista naisjohtajista on hyytäviä esimerkkejä ja kaikkein pahimpia ovat narsistiset vanhemmat, jotka ajavat lapsensa itsemurhan partaalle. Arvet eivät ehkä koskaan parane, mutta kirjassa korostetaan sitä, miten tärkeää on etsiä edes yksi ihminen, joka ymmärtää - ettei tule uudestaan väärin perustein tuomituksi. Usein jopa terapeutit pitävät narsistin uhria yliherkkänä ja lankeavat mielistelijän valheisiin.

Erinomainen kirja niille, jotka epäilevät olevansa narsistin otteessa ja jotka tarvitsevat henkistä tukea jaksaakseen pyristellä vapaaksi. Itse miellän psykopaatin rikolliseksi tai vakavasti häiriintyneeksi eli ihmiseksi, jolla ei todellakaan ole kykyä empatiaan. Kirjassa diagnoosia käytetään aika laveasti, mutta sisältö on yhtä kaikki hyödyllistä, vaikkakin hieman mustavalkoista. Mielestäni kirjoittajat jakavat ihmiset suoraviivaisesti hyviin ja pahoihin ja jopa demonisoivat narsismin. Toivoisin kirjaa, joka olisi kirjoitettu narsistin näkökulmasta eli jossa olisi haastateltu narsisteja ja psykopaatteja ja yritetty ymmärtää heidän käyttäytymisensä syitä.


This is a book for people who suspect they might be victims of psychopaths or narcissists. In my opinion the writers (who are not psychologists - neither am I) use the term psychopath too easily but the content is nevertheless valuable. It emphasizes the importance of constant psychological abuse which is often difficult to prove - too often the abuser manages to convince the therapists, lawyers and even relatives as well and the victim is left alone. And narcissistic parents may destroy a sensitive child's self-esteem completely unless he or she finds someone who listens and understands.

But does the narcissist also suffer? This book demonized narcissism and actually all people who behave badly so it lost some of its value by being too black and white. I'd like to hear the narcissists view as well because it's not very fruitful to just say that they are "evil".

5 comments:

Helena said...

Katsoin viime viikolla dokumentin oikeasta psykopaatista eli Ted Bundysta, joka oli nuorempana varsinainen hurmuri ja teki vapaaehtoistyötä auttavassa puhelimessa. Mutta sitten kilahti, kun tyttöystävä jätti. Bundy alkoi jahdata opiskelijatyttöjä, tappoi näitä sekä teräaseilla, hakkaamalla että kuristamalla, harrasti nekrofiliaa ja toi tyttöjen päitä kotiinsa. Mutta kuitenkin Bundy oli tuntenut empatiaa auttavassa puhelimessa ja oli jopa ollut rakastunut tyttöystäväänsä. Mikä hänestä teki sairaalloisen naistenvihaajan? Vaikea lapsuus? Tämäkin on aika hämärä tapaus.

Joku psykopaatti sanoi Haren kirjassa, että itse asiassa psykopaatin tunteet ovat niin voimakkaat, että hänen on pakko tukahduttaa ne tai kääntää ne vihaksi, jotta ei joutuisi itse kärsimään. Kiusatun kouluampujan syndrooma?

Anonymous said...

tällainen kirja löytyy, luin ja oli ihan hyvä:
http://www.bookplus.fi/kirjat/salomaa,_paula/narsismin_tiedostaminen-14491165

Helena said...

Kiitos linkistä! Kuulostaa harvinaisen järkevältä kirjalta. Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän narsisteja. Oma lukunsa on sitten ne äärinarsistit, joiden seurassa happi loppuu.

Anonymous said...

Tässä vielä aihepiiristä: http://www.bookplus.fi/kirjat/salomaa%2c_paula/tie_aitoon_itseen-4351274

On olemassa positiivista ja negativiista narsisimia. Usein narsisteilla tosiaan traumatausta, joka kääntää tunnetasolla eristäytymään ja ihailemaan itseä.

Kaikki vauvathan tarvitsevat "ihailua", aivan ihanana pitämistä, (mikä heitä kohtaan on varsin luontainen reaktio) ja aika tarkkaa hoitamista ja kuuntelemista kasvaakseen terveiksi tunne-elämältään. Kästtääkseni tähän aikaan usein pohjaa narsistinen häiriö, mutta voi alkaa myöhemminkin juuri kestämättämön suurten pettymysten kohdalla. Ihmisethän tarvitsevat rakkautta erityisesti ollessaan heikoimmillaan, epäonnistuessaan, sairastaessaan, jätettyinä tms. Jotkut kai pettyvät ihmisiin, itseensä ja muihin ja alkavat ihailla itseään ylimitoitetusti ja menettävät kosketuksen empaattiseen asenteeseen.

Tässä kirjoja, jotka käsittelee aihepiiriä:

-Tähkä, Veikko: Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen/ Mind and its treatment, a psychoanalytic approach

-Hamilton, N. Gregory: Self and Others: Object Relations Theory in Practice

Goleman, D. (2006). Social Intelligence: The New Science of Human Relationships. Bantam.

"Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinäpä haastetta kylliksi
yhdelle ihmiselämälle."
Tommy Tabermann

Helena said...

Kiitokset kirjavinkeistä! On varmasti totta, että vakavan narsistisen luonnehäiriön on täytynyt syntyä jo varhaislapsuudessa, jos se kerran on niin perustavanlaatuinen luonteenpiirre, ettei ihminen itse edes ymmärrä kärsivänsä häiriöstä.

AKT:n Timo Räty on mielenkiintoinen esimerkki (ainakin vaikuttaa narsistilta).

Ja tuo Tabermannin ajatelma on harvinaisen viisas.