Korngold luetteli itsemurhan negatiivisia seurauksia, vaikka itseäni olisi kiinnostanut enemmän se, miten itsemurhan tehneitä voi auttaa:
- vauriot perispiritissä
- joutuminen "helvettiin" eli kärsimyksen paikkoihin
- tuntemukset fyysisen ruumiin hajoamisesta
- katumus hyödyttömän virheen tekemisestä
- omatunto soimaa ja pakottaa hyvittämään tehdyn virheen
- kärsimykset, painajaiset, itsesyytökset
- vammat heijastuvat seuraavassa elämässä fyysisinä sairauksina
Korngoldin mukaan itsemurhaan päätyminen johtuu toivottomuudesta ja uskon puutteesta eli Jumalaanko uskomalla pelastuu? Suurin osa suomalaisista itsemurhan tehneistä on lääkäreitä, jotka tunnetusti eivät usko mihinkään kuin kovaan tieteeseen. Korngoldin sanojen mukaan itsemurha on rikkomus Jumalan tahtoa vastaan. Mutta miten voi rikkoa persoonattoman, universaalin energian "tahtoa"? Ennemminkin tuo kuulostaa uskovaisten propagandalta. Minusta itsemurhan tehneiden syyllistäminen on typerää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Jos vanhemmat raiskaavat ja hakkaavat lastaan vauvasta asti ja lapsi päätyy teini-ikäisenä itsemurhaan, millä oikeudella häntä voi syyttää toivon puutteesta tai rikkeestä Jumalaa vastaan? Eihän itsemurhasta mitään hyötyä ole, koska käsittääkseni sielu päätyy samankaltaisiin olosuhteisiin uudelleen seuraavassa elämässä, kunnes on selviytynyt valitsemastaan koettelemuksesta. Toisaalta epäilen tätäkin teoriaa. Maailmassa ja henkimaailmassa on paljon pahuutta ja voihan olla, että jotkut yksilöt vain joutuvat niin vahvaan pahuuden otteeseen, että ajautuvat hetkeksi harhateille. On olemassa myös negatiivisen polariteetin valinneita sieluja, joiden elämäntehtävä on aiheuttaa toisille kärsimystä. Onko siis uhrien vika, jos he eivät kestä tätä kärsimystä?
Korngoldin näkemys demoneista oli mielenkiintoinen: heikot ja epävarmat henget haluavat näyttää kauhistuttavilta demoneilta, kun taas hyvät ja vahvat henget ovat loistavia, kauniita olentoja. Näinhän usein on elävässä elämässäkin.
Henkimaailmassa hyvät teot ovat arvokasta valuuttaa eli niiden avulla pääsee korkealle tasolle ja hyvään ympäristöön. Taivas ja helvetti ovat ihmisen itse luomia mielentiloja, kuten edesmennyt Paavikin myönsi, joten ihmisen olisi parasta keskittyä hyviin ajatuksiin ja hyviin tekoihin vastoinkäymisistä ja kärsimyksistä huolimatta.
I went to listen to Jussara Korngold's (New York Spiritist Group) lecture on suicide and it was interesting but a bit controversial. How can we know if the spirits are telling universal truth or their own truth?
Korngold listed some of the negative effects of suicide:
- damages in the perispirit
- going to "hell" or places of suffering
- feelings about the decomposition of the body
- regretting the useless mistake
- conscience is forcing to correct the mistake
- suffering, nightmares, self-accusations
- damages reflect to the physical body in the next life
Korngold also explained that weak spirits tend to show themselves as horrifying demons whereas strong and good spirits look bright and beautiful.
In the spirit world good deeds and thoughts are the currency that takes you to higher places so it's best to concentrate on the positive despite all obstacles and suffering.
6 comments:
Olen menossa kesiviikkona katsomaan itsemurhan tehnyttä ihmistä tai sitä, mitä hänestä on jäljellä rajun nokkakolarin jälkeen. Hänen vaimonsa pyysi minua tuekseen. Näissä tunnelmissa luin postauksesi.
Voi ei. Kauhea tapaus. Mitä tuohon voi sanoa...
Rukous kuulemma auttaa itsemurhan tehneitä, mutta näihin Korngoldin juttuihin en välttämättä usko. Ties mistä lähteistä nämä tiedot on saatu. Minua ärsytti hänen syyllistävä tapansa puhua itsemurhan tehneistä.
Itse ajattelen niin, että jos tappaa itsensä syvästi masentuneena, ei tila siitä miksikään muutu toisella puolella, ellei joku "pelasta" tai itse löydä valoon. Jos siis toisella puolella on elämää. Mutta enhän minä mitään tiedä. Perustan luuloni eri lähteistä (meedioilta) kerättyihin tietoihin ja omaan järkeilyyn.
En voi uskoa todeksi noita juttuja. Siskoni teki pari vuotta sitten itsemurhan. Hänen elämässään oli jo totena kaikki ns. itsemurhan negatiiviset seuraukset. Ja ilman niiden ilmaantumista jo eläessä ei kai kukaan tekisikään itsemurhaa. Lorna Byrne kertoi vieressäni istuneelle naiselle, jonka mies oli tehnyt itsemurhan, että miehellä on rauha ja kaikki hyvin. Hän oli valinnut vaikean elämän ennen syntymäänsä, mutta itsemurha ei siihen kuulunut, vaan tapahtui jossain äärimmäisessä tilanteessa ja tunnetilassa, kuten uskon siskollenikin käyneen. Byrne sanoi myös hyvin vakuuttavasti,että ei ole koskaan nähnyt, että joku ihminen ei pääsisi rauhaan. Aivan kaikki pääsevät kuoleman jälkeen valoon, rauhaan ja lepoon. Olen myös itse saanut viestiä siskostani, että kaikki on hyvin.
Monet meediot sanovat, että toisella puolella on vain rakkautta ja valoa eikä mitään pahaa. Mutta ketä nyt sitten uskoisi? Parasta on kuunnella omaa sisintään - eikä rukouksesta varmaan mitään haittaa ole. :-)
Otan osaa siskosi puolesta. Itsemurha on aina äärimmäisen surullista. Minulta ei ole kukaan läheinen kuollut oman käden kautta, mutta näin kerran, kun eräs poika hyppäsi junan alle. Pitkään mietin, että olisinko voinut pelastaa hänet, jos olisin tajunnut tilanteen.
tunnen suurta sympatiaa ja surua itsemurhan tehneitä kohtaan. Usein tällainen ihminen on tietyllä tavalla hauras sielu jos syntyessään,enkä ihmettele kun katsoo miten julma tämä maailma on (ollut)... :(
Vaikka kaikki löytäisivätkin valoon kuten Lorna sanoo, varmastikaan rukoilu, valon ja enkelien tms lähettäminen itsemurhan tehneelle ei haittaakaan tee..."kuolemansa" jälkeen hän voi olla hämmentynyt, shokissa kun kaikki ei päättynytkään ja jää harhailemaan pimeään - eri asia, jos hän jo eläessää on ollut tietoinen henkimaailmasta.
Samaa mieltä! Ja kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa, Tuuli. :-)
Post a Comment