Pahuuden olemus - Nature of evil

Teologi Ann Heberlein pohtii kirjassaan pahuutta ja sen alkuperää monelta eri kantilta. Mielestäni kaikki eri näkökulmat johtavat samaan lopputulokseen - että pahuus on identiteetin puutetta. Moni pahantekijä on kokenut niin järkyttävän lapsuuden (seksuaalista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mitätöimistä, hylkäämistä), että identiteetti on hajonnut pirstaleiksi ja tästä on seurauksena joko masennus, itsetuho tai väkivaltainen, tuhoava käytös (riippuu ihmisen taipumuksista ja opituista malleista). Kirjassa on lukuisia mielenkiintoisia esimerkkejä, joissa "hirviöt", kuten Joseph Fritzl alkavat näyttää inhimillisiltä, kun ottaa huomioon heidän hauraan persoonallisuutensa ja kylmän, kauhean lapsuuden. Nämä ihmishirviöt ovat syvästi häiriintyneitä, mutta syntyykö kukaan pahaksi vai kehittyykö pahuus perinnöllisten taipumusten ja olosuhteiden seurauksena? Psykopaatteja tutkineen Robert D. Haren mukaan väkivaltaisen psykopatian kehittymiseen vaaditaan myös "sopivia" olosuhteita. Psykopatiakin on tavallaan identiteetin puutetta, koska psykopaatilla ei ole inhimillistä tunne-elämää eikä hän kykene arvostamaan muita yksilöinä. Pahuus on helpompi kohdistaa persoonattomaan uhriin, jolla ei ole arvoa, ja pahantekijä on itsekin tavallaan persoonaton, pahan vallassa. Samoin sodissa, vankiloissa, keskitysleireillä, joukkolynkkauksessa ja joukkoraiskauksessa sekä uhreilta että tekijöiltä riistetään identiteetti: sotilaat eivät ole arvokkaita yksilöitä, eivätkä taatusti viholliset, ja joukossa heikko yksilö luopuu identiteetistään ja muuttuu osaksi ryhmää, joka toimii vaistonvaraisesti kuin kärpäsparvi mädän pään ympärillä elokuvassa Kärpästen Herra. Vain vahvan identiteetin omaavat yksilöt uskaltavat vastustaa joukon voimaa. Samasta syystä natsi-Saksassa tavallisista ihmisistä tuli hirviöitä. Meissä jokaisessa on kyky pahaan ja hyvään, jokainen meistä voi raaoissa olosuhteissa muuttua hirviöksi. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä, eikä anteeksiantaminen vapauta pahantekijää karmasta, vaan se nimenomaan vapauttaa uhrin, jolloin hän voi siirtyä eteenpäin elämässään. On mielenkiintoista, että Raamatun mukaan jotkut teot ovat niin pahoja, että ne eivät ansaitse anteeksiantoa. Raamatussa on paljon sellaista, mitä meille maallikoille on jätetty kertomatta.

Toisaalta hyvyyttäkin pidetään pelottavana ja outona, koska on yhtä vaikeaa uskoa jonkun ihmisen olevan vilpittömästi hyvä kuin toisen olevan säälimättömän paha. Hyvä ihminen luopuu tavallaan itsestään muiden hyväksi, mutta ei luovu kuitenkaan identiteetistään. Päinvastoin hänellä on korkea henkilökohtainen moraali eikä hän taivu joukon edessä, vaan toimii itseään korkeampien arvojen puolesta. Hyvä ihminen arvostaa jokaisen olennon identiteettiä, kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Pitää muistaa, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita hyvyys ja tämä valinta antaa ihmiselle itselleen valtavasti voimaa riippumatta siitä, miten muut kohtelevat häntä. Uskon, että psykopaattikin voi valita, toimiiko hän hyvien arvojen vai tuhoavien voimien puolella. Kirjassa puhutaan myös demonisesta pahasta, joka sekin on luonteeltaan persoonatonta, tyhjää. Identiteetin puutteeseen liittyy olennaisesti pelko: se, jolta identiteetti puuttuu, pelkää omaa heikkouttaan - tämä pätee sekä pahantekijään että uhriin. Mitä enemmän ihminen pelkää, sitä suuremman otteen paha hänestä saa ja sitä enemmän hän menettää identiteettiään. Henkisen ja fyysisen väkivallan tarkoituksena on murtaa uhri pelolla, jolloin pahantekijä saa lisää valtaa, mutta jos ihmisen identiteetti on riittävän vahva, mikään ei voi häntä murtaa. Hänet voi tappaa, mutta häntä ei voi murtaa. Joseph Fritzl valitsi Elisabethin, koska tämä oli henkisesti vahvin lapsi, mutta Elisabeth ei murtunut.

Tässä tuleekin ilmi hyvyyden voima. Ihmiset pelkäävät hyvyyttä jopa itsessään, koska sen voima on niin valtava. Kumpaa ihmiset kunnioittavat enemmän, Hitleriä vai Mahatma Gandhia? Kummalla loppujen lopuksi oli suurempi valta? Lähes koko maailma kunnioittaa Dalai Lamaa, vaikka hän on vaatimattomuuden perikuva. Mutta maailma ei kunnioitakaan Lamaa tai Gandhia, vaan voimaa heidän takanaan. Tämä olisi tärkeä muistaa, etenkin näinä aikoina, kun energiat ovat voimakkaat ja maailmassa tapahtuu paljon negatiivisia muutoksia. Lueskelin ensimmäisiä postejani ja sieltä nousi esiin ajatus, että ihmisillä itsellään on nyt valta päättää, kumpaan suuntaan planeetan kehitys kallistuu, positiiviseen vai negatiiviseen. Kannattaa muistaa myös se, että yksittäistenkin ihmisten ajatuksilla ja teoilla voi olla valtaisa, lumivyöryn tavoin etenevä vaikutus. En kuitenkaan tarkoita mitään näennäishyvyyttä eli lässytystä henkisyydestä ja positiivisesta ajattelusta ja itsensä pyhittämistä, vaan todellista, "hiljaista" hyvyyttä, identiteetin tietoista vahvistamista. Tästä asiasta ei pidetä meteliä, mutta palkinto tulee sisäisenä rauhana, tyyneytenä myrskyn keskellä ja niinä ihmeellisinä asioina, joita alkaa tapahtua ympärillä.

Peace! Namaste!

Namaste = "The spirit in me respects the spirit in you"

Muutamia lainauksia Gandhilta:

”Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman.”
”Vihaa syntiä, rakasta synnintekijää.”
”Heikot eivät anna anteeksi, anteeksianto on vahvuuden ominaisuus.”
”Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”
”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”

Lopuksi Ralph Waldo Emersonin lainaus kirjasta:

"Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen. Elämän tarkoitus on olla hyödyllinen, rehellinen, myötätuntoinen ja pitää huoli siitä, että sinun tiedetään eläneen, ja hyvin."

Tämän piti olla posti pahuudesta, mutta kuten kirjakin, minunkin ajatukseni päättyivät hyvyyteen. :-)

Theologist Ann Heberlein's wise and concise book about evil is a philosophical and practical analysis on the nature and origin of evil. In my opinion all aspects come to the same conclusion - that evil is the lack of identity. Most of the people who have done horrible things, have experienced an equally horrible childhood which has nearly ruined their identity. And the purpose of violence (mental, sexual, physical) is to crush the other person's identity with fear. Also psychopathy is basically the lack of identity as a psychopath has no human emotions and no empathy towards others. And what happens in wars, prisons, prison camps, gang assaults and gang rapes? People are stripped from their identity, they're just a part of the mob or a faceless enemy.

Only people with strong identity have the power to resist evil, to resist the force of the crowd and to survive horrors. Evil can kill them, but it can't break them. Everyone has the ability to become a monster but on the other hand, even monsters have the free will to choose between good and evil. And the power of good exceeds the power of evil multiple times. This is why many people fear the power of good as well. They simply can't handle it.

But which gets more respect, the good or the evil? Masses of people once obeyed Hitler and Stalin but nearly the whole planet respects Gandhi and Dalai Lama till the end of times. These modest men are the most powerful people on Earth. But it's the universal power behind them we respect and I believe it is the infinite power of creation - Creator as some call it. So where is its identity? It's us! Because we are all One.

Some quotes from Mohandas Gandhi:

"The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong."
"The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others."
"Suffering cheerfully endured, ceases to be suffering and is transmuted into an ineffable joy."
"You must not lose faith in humanity. Humanity is an ocean; if a few drops of the ocean are dirty, the ocean does not become dirty."
"When I despair, I remember that all through history the ways of truth and love have always won. There have been tyrants, and murderers, and for a time they can seem invincible, but in the end they always fall. Think of it - always."

And finally Ralph Waldo Emerson's quote from the book:

"The purpose of life is not to be happy. It is to be useful, to be honorable, to be compassionate, to have it make some difference that you have lived and lived well."

Psykopaatti, narsisti vai uhri? - Psychopath, narcissist or a victim?

Kirja "Vapaaksi psykopaatin otteesta" kertoo mielestäni enemmän narsisteista kuin psykopaateista, ja kirjoittajat puhuvatkin ihmisistä, joilla on psykopaattisia piirteitä. Tuntuu, että käsitteet psykopatia ja narsismi menevät vähän sekaisin, mutta en tiedä, mitä psykologia nykyään sanoo. Kirjoittajat eivät ole psykologeja, mutta kuitenkin aiheeseen perehtyneitä - toinen on perustanut turvakodin narsistien uhreille. Kirjassa on mielenkiintoisia esimerkkitapauksia, mutta yksikään niistä ei mielestäni kuvaa psykopatiaa, vaan arkipäivän narsisteja. Jotkut esimerkit ovat tulkinnanvaraisia - esim. parisuhteessa ei koskaan voi tietää, kumpi kertoo totta, jos vain toisen osapuolen näkökulma otetaan esiin. Kirjoittajat varoittavat itsekin siitä, että usein narsistin/psykopaatin uhri tulee itse leimatuksi luonnehäiriöiseksi ja yliherkäksi.

Kirjassa korostetaan pitkään jatkuneen henkisen väkivallan vakavuutta. Uhrin on vaikea osoittaa sitä todeksi ja usein käykin niin, etteivät edes sukulaiset ja ystävät usko uhria, jonka aviomies saattaa olla varsinainen hurmuri ja mielistelijä. Narsistisista naisjohtajista on hyytäviä esimerkkejä ja kaikkein pahimpia ovat narsistiset vanhemmat, jotka ajavat lapsensa itsemurhan partaalle. Arvet eivät ehkä koskaan parane, mutta kirjassa korostetaan sitä, miten tärkeää on etsiä edes yksi ihminen, joka ymmärtää - ettei tule uudestaan väärin perustein tuomituksi. Usein jopa terapeutit pitävät narsistin uhria yliherkkänä ja lankeavat mielistelijän valheisiin.

Erinomainen kirja niille, jotka epäilevät olevansa narsistin otteessa ja jotka tarvitsevat henkistä tukea jaksaakseen pyristellä vapaaksi. Itse miellän psykopaatin rikolliseksi tai vakavasti häiriintyneeksi eli ihmiseksi, jolla ei todellakaan ole kykyä empatiaan. Kirjassa diagnoosia käytetään aika laveasti, mutta sisältö on yhtä kaikki hyödyllistä, vaikkakin hieman mustavalkoista. Mielestäni kirjoittajat jakavat ihmiset suoraviivaisesti hyviin ja pahoihin ja jopa demonisoivat narsismin. Toivoisin kirjaa, joka olisi kirjoitettu narsistin näkökulmasta eli jossa olisi haastateltu narsisteja ja psykopaatteja ja yritetty ymmärtää heidän käyttäytymisensä syitä.

This is a book for people who suspect they might be victims of psychopaths or narcissists. In my opinion the writers (who are not psychologists - neither am I) use the term psychopath too easily but the content is nevertheless valuable. It emphasizes the importance of constant psychological abuse which is often difficult to prove - too often the abuser manages to convince the therapists, lawyers and even relatives as well and the victim is left alone. And narcissistic parents may destroy a sensitive child's self-esteem completely unless he or she finds someone who listens and understands.

But does the narcissist also suffer? This book demonized narcissism and actually all people who behave badly so it lost some of its value by being too black and white. I'd like to hear the narcissists view as well because it's not very fruitful to just say that they are "evil".

Tarkkanäköisyys - Perceptiveness

Minulla on pienestä pitäen ollut lahja tai taakka nähdä suoraan ihmisten läpi. Tarkoitan tällä herkkyyttä tunnistaa ihmisen todellinen luonne teennäisen kuoren alla. Lorna Byrne puhui samasta asiasta ja olen vuosien myötä huomannut, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä herkkiä. Olen usein ihmetellyt, miten toiset voivat langeta jonkun luonnehäiriöisen, mutta sosiaalisesti taitavan, ihmisen ansaan. Miten ihmiset eivät näe tällaisen henkilön läpi ja miksi he vapaaehtoisesti sietävät öykkärimäistä käytöstä suvun, ystäväpiirin tai työpaikan keskipisteeltä? Useamman kerran on käynyt niin, että olen yrittänyt varoittaa muita hankalasta ihmisestä ja joutunut tämän kanssa avoimeen riitaan muiden pitäessä minua yliherkkänä - kunnes jonkin ajan kuluttua muutkin ovat huomanneet luonnehäiriön olemassaolon. En ole myöskään koskaan suostunut sietämään luonnehäiriöisen oikukasta käytöstä, ylimielisyyttä ja loukkauksia, vaan olen toisinaan katkaissut välit kokonaan.

Samoin teennäisyys, hienostelu, selän takana juoruaminen ja ivallisuus ovat minusta vastenmielisiä luonteenpiirteitä, mutta silti ne tuntuvat olevan suuressa suosiossa joidenkin ihmisten keskuudessa. Sen sijaan olen pitänyt ihmisistä, jotka ovat ensi tapaamisella huutaneet ja raivonneet tai vaikuttaneet omituisilta ja sulkeutuneilta, koska nämä ihmiset ovat olleet avoimia ja rehellisiä. Eräskin lääkäri haukkui sekä minut että kollegansa ensitapaamisella, mutta minä vain hymyilin, koska näin, että hän oli pohjimmiltaan hyväsydäminen. Narsistit tulkitsevat herkkyyteni ja avoimuuteni yleensä heikkoudeksi, koska eivät ymmärrä, että vain sisäisesti vahva ihminen uskaltaa olla avoimesti oma itsensä. Olen eräänkin narsistin pudottanut korkealta jalustalta ja sitä romahdusta oli tuskallista katsella, mutta en vain jaksanut enää olla sylkykuppina. Narsisti yleensä syyttää vahvempaa ihmistä itsekkääksi, koska ei kestä sitä, että joku olisi hänen kanssaan tasaveroinen tai vahvempi.

I've always had the sensitivity to see through people, see their true nature. Sometimes it's hard when you have to tolerate pretence and narcissism and I often wonder why other people don't see things as clearly as I. Many times I've recognized a narcissist from afar while for others it has taken a while. I've also never tolerated mean or deceptive behaviour and this has led to many problems. On the other hand, I recognize the honest and kind people too even though they might seem aggressive, weird or withdrawn at first. Lorna Byrne talked about this in her book and also other people have told me that they've suffered from their sensitivity. It can be exhausting to deal with the "winners" of this world. But in the end the honest and quiet ones prevail. We don't have any fans or anyone to manipulate when we leave this world. We just have our conscience. And if you are empty inside, you might be a bit lost.

Narsismi ja henkisyys - Narcissism and spirituality

Lukaisin toisenkin narsismikirjan, teologi Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli. Kirja sisältää laajan, yksityiskohtaisen kuvauksen narsistin luonteenpiirteistä ja eittämättä lähdeaineisto on laaja, mutta Raamatun viittauksia tuskin olisi tarvittu, vaikka tavallaan onkin mielenkiintoista, että Raamatussakin varoitetaan narsisteista. Tällaisia kirjoja lukiessa tervekin ihminen alkaa löytää itsestään luonnehäiriöisen piirteitä, mutta todellinen narsisti ei tunnista itseään eikä myönnä kärsivänsä luonnehäiriöstä. Näin ollen narsismiin ei ole mitään parannuskeinoa, ellei ihminen itse havahdu. Narsistinen luonnehäiriö yleistyy koko ajan, mihin voivat olla syynä rikkinäiset perheet ja lapsuusajan hoivan ja välittämisen puute. Kaiken lisäksi yhteiskunta kannustaa itsekkääseen kilpailuun. Kirjassa puhutaan paljon hengellisten yhteisöjen narsisteista - karismaattisista johtajista, jotka keräävät kilttejä ja heikkoja lammaslaumakseen. Monet gurut kuuluvat tähän samaan kastiin, mutta poikkeuksiakin on, kuten Dalai Laman kaltaiset henkiset opettajat.

I read another book about narcissism which concentrates on spiritual leaders and their power over weaker, kinder individuals. Also Greek legends and the Bibble describe narcissism so it has been known for a long time and is constantly increasing because society supports this kind of selfish behaviour. Broken families, lack of love and care, competition and individualism all encourage narcissists to behave in an unhealthy way. Even a healthy person has narcissistic features but a real narcissist never admits his or her problem so therapy is useless.

Psykopaatit joukossamme - Psychopaths among us

Robert D. Haren kirja psykopatiasta on loistava ja samalla kauhistuttava perusteos rikollisista psykopaateista, sarjamurhaajista, huijareista ja lapsista, jotka jo muutaman vuoden iässä osoittavat tunnekylmyyttä, julmuutta ja laskelmointia. Psykopaatin erottaa parhaiten muista luonnehäiriöistä ehkä juuri empatian puutteen perusteella. Ei tiedetä, miten psykopatia kehittyy, mutta jostain syystä nämä ihmiset eivät kykene tuntemaan myötätuntoa, sääliä tai rakkautta muita kohtaan. Psykopaatteja on 1-2 % väestöstä, joten New Yorkin kokoisessa kaupungissa heitä on jo 100 000 - ja määrä on lisääntymässä, koska ilmeisesti kilpailuhenkinen yhteiskunta ruokkii psykopatiaa. Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta varhaislapsuudessa tuhoavaa käyttäytymistä voi yrittää lieventää sinnikkäällä kasvatustyöllä. Suurin ongelma onkin psykopaattien tunnistaminen. Taitavina valehtelijoina ja näyttelijöinä psykopaatit onnistuvat huijaamaan useimpia ihmisiä, jopa psykologeja ja tuomareita, joten heitä on vapaalla jalalla enemmän kuin "tyhmiä" rikollisia. Jokainen kohtaa psykopaatin jossain elämänsä vaiheessa ja silloin on vain nähtävä korean kuoren läpi ja pidettävä puolensa. Jos joku ihminen vaikuttaa "liian hyvältä ollakseen totta", mutta samalla ovelasti manipuloi sinua, hän saattaa olla psykopaatti. Psykopaatin tunnistaa myös tyhjästä katseesta ja teeskennellyistä tunteista. Monilla ihmisillä on psykopaatin piirteitä, mutta he eivät kuitenkaan ole psykopaatteja, joten diagnoosin voi tehdä vain kokenut ja asiaan perehtynyt ammattilainen. Kirjassa "Ilman omaatuntoa" esitetään piirrelista, jonka avulla psykopaatin voi tunnistaa.

Robert D. Hare's Without Conscience is an excellent but frightening book about criminal psychopaths, serial killers and even children who show no feelings of empathy, mercy or love. This is a condition not yet fully understood but about 2 % of the population have it. In a New York sized city it means 100 000 psychopaths - and the problem is getting worse as competitive, materialistic society seems to feed psychopathy. There's no known cure so the only way to protect yourself is to recognize psychopaths and avoid them. Usually a psychopath seems too good to be true but at the same time cleverly manipulates you and their emotions seem pretended and eyes look empty. But only an experienced professional can make the diagnosis. In the book Hare presents a list of features that help to recognize a psychopath.

Luonnehäiriö - Personality disorder

Luen parhaillaan Janne Viljamaan kirjaa narsismista ja persoonallisuushäiriöistä. Luonnehäiriöisiä ihmisiä on noin 10 % väestöstä ja tuossa vähemmistössä onkin kestettävää, sillä luonnehäiriöiset piinaavat kaikkia lähimmäisiään. Omassa lähipiirissäni on muutama erittäin vaikea ihminen, joita on viisainta vain välttää mahdollisuuksien mukaan, koska luonnehäiriöiselle ei voi ikinä olla mieliksi. Mikään ei kelpaa hänelle ja syy on aina muissa. Luonnehäiriöinen yrittää manipuloida ja ellei se onnistu, hän kostaa, kunnes uhri on murtumispisteessä. Yleensä uhri on joku hyväntahtoinen ja jollain elämän alueella menestyneempi, joka ei olosuhteiden (esim. työ- tai sukulaisuussuhde) vuoksi pääse karkuun. Narsisti ei kestä sitä, että toisella menee paremmin. Kateellisia ihmisiä on paljon, mutta narsistille kateus ja manipulointi ovat koko elämän sisältö. Henkisissä piireissä on paljon narsisteja, jotka ajattelevat henkisyyden nostavan heidät muiden ihmisten yläpuolelle. Tällainen henkisyys ei ole vilpitöntä, vaikka paranormaaleja kykyjä löytyisikin. Viisainta on jättää luonnehäiriöiset omaan arvoonsa, jos mahdollista, sillä he yrittävät vain siirtää pahoinvointinsa sinuun. Työ- tai perhe-elämässä narsistin uhriksi joutuminen voi kuitenkin olla äärimmäisen raskasta. Minulla on kokemusta molemmista, mutta olen onneksi päässyt eroon kiusaajistani.

Kirjassa "Pidä puolesi" puhutaan myös epäsuorasta aggressiosta, joka tarkoittaa vähättelyä, selän takana puhumista ja ylimielisyyttä. Tällaista aggressiota vastaan on vaikea puolustautua, koska kiusaaja voi aina sanoa, ettei hän mitään tarkoittanut, vaan ongelma on kuulijassa. Kaiken lisäksi narsisti kerää ympärilleen mielistelijöiden hovia, jotka puolustavat hänen näkemyksiään, etteivät itse joutuisi kiusatuiksi. Narsisti on kuitenkin sisäisesti heikko ja uhriksi valitaan usein se, joka uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä ja nauttia elämästä. Narsistia voisi sääliä, ellei hän olisi niin ilkeä ja tuhoava.

Pahinta tässä on se, että narsistia vastaan ei oikeastaan ole mitään puolustautumiskeinoa paitsi välttäminen. Sukulaiseen joutuu katkaisemaan välit, puolison kanssa taistelemaan lasten huoltajuudesta ja työpaikkakiusaajasta pääsee eroon vain työpaikkaa vaihtamalla. Kaiken lisäksi mielistelevä, petollinen narsisti kääntää helposti muut ihmiset puolelleen, koska eihän kukaan voi uskoa, että ihana, lämminsydäminen ja sosiaalinen narsisti on todellisuudessa selkään puukottava kiusaaja - ennen kuin joutuu itse uhrin paikalle.

Narcissism and other personality disorders are something you can't handle - you can only avoid. You can't help or understand people who try to destroy you. You can't save a narcissist by loving them. The only way to handle it is to run as fast as you can because a narcissist can't stand people who are enjoying life while he or she is miserable. Narcissist is like the emperor without clothes because most people are too scared to admit that there's something wrong. The victim is the one who dares to disagree or who dares to be more beautiful, more talented or more successful. Passive aggression is the subtle way to slowly drain the victim's energy. Talking behind their back, ridiculing, ignoring, shutting out of the group... Life is a game to the narcissist and they have to win! Otherwise they'll die so it's either you or him.

So run - do whatever you can to protect yourself.

Anteeksianto II - Forgiveness II

Viime aikoina olen paljon miettinyt sitä, mikä olisi oikea tapa reagoida loukkauksiin. Minulla on eräs hyvin hankala sukulainen, jota en voi vältellä, ja toisinaan anteeksi antaminen tuntuu lähes mahdottomalta - etenkin, kun sitä joutuu harjoittamaan toistuvasti. Samoin blogiin tulee joskus epämiellyttäviä kommentteja, mutta onneksi harvoin. White Eagle toivoo, ettei henkisen kehityksen polulla oleva ihminen puolustautuisi, vaan mieluummin väistyisi tilanteesta. Mutta aina ei ole mahdollista väistyä.

Mielestäni jokaisella on oikeus korjata väärinkäsitykset tai perusteettomat syytökset, koska muuten arvostelija kuvittelee olevansa oikeassa ja ulkopuolisillekin voi jäädä väärä kuva. Lisäksi arvostelija kuvittelee, että hänellä on valtaa sinuun, jos annat hänen toistuvasti loukata itseäsi. Toisaalta joskus on parempi jättää loukkaukset omaan arvoonsa, koska reagointikin antaa toiselle valtaa.

Ehkä tärkeintä on tapa, jolla vastaat. On pysyttävä rauhallisena ja järkevänä, eikä saa alentua loukkaajan tasolle. Niin monilla ihmisillä on henkilökohtaisia ongelmia, joita he heijastavat muihin, ettet koskaan pääse heistä tyystin eroon. Viisainta on siis muuttaa omaa suhtautumista. Tämähän on itsestään selvää, mutta käytännössä sen toteuttaminen vaatii harjoitusta ja itsekuria. Ja ennen kaikkea myönteisyyttä, tilanteen yläpuolelle nousemista.

Zen

Lately I've been thinking about insults a lot and how to react to them. I have a close relative who is a very difficult person and tries to control me. Sometimes I also get unpleasant comments on my blog (rarely) and I prefer answering to them. But White Eagle says that you shouldn't defend yourself - just walk away. Well, sometimes you can't. I think you are entitled to correct misunderstandings and false accusations. But you must stay calm and reasonable, otherwise you will just lower yourself to the other person's level. And if someone tries to control you, don't let him or her invade your daily thoughts.

So many people have personal problems that you can't get rid of them completely. So it's best to change your attitude. Easier said than done. It requires a lot of practice and discipline. And most of all positivity and rising above the situation.

Menneet elämät - Past lives

Hypnoterapeutti Heli Sarren kirja "Kuka olit ennen?" on selkeästi kirjoitettu ja antaa hyvän yleiskatsauksen sekä psykologian historiaan, erilaisiin ihmiskäsityksiin että uuden tieteen maailmankuvaan. Tapauskertomukset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia ja luinkin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Erityisesti jäi mieleen nainen, joka oli entisessä elämässään kuollut kerjäläispoikana rottien syödessä hänet elävältä ja siitä juontui nykyisen elämän rottakammo. Harva ihminen on menneisyydessä ollut joku tunnettu historiallinen henkilö, kuten Kleopatra, mutta tarinoiden joukossa oli yksi nainen, joka tiesi ihmeen paljon paavi Leo X:n elämästä, vaikkei ollut koskaan kuullutkaan moisesta paavista (omien väitteidensä mukaan).

Ovatko menneet elämät sitten alitajunnan sepitettä vai todellisuutta, jää arvoitukseksi, mutta kirjassa on lukuisia esimerkkejä hypnoosin aiheuttamista paranemisista ja elävistä muistoista, joita olisi ollut hyvin vaikea keksiä.

This is a book on past lives by a Finnish hypnotherapist Heli Sarre. The stories of her patients are very convincing but there's still the possibility that the memories were created by their subconscious like a writer creates a book while sleeping.

Energiansyöjä - Energy stealer

Energiansyöjä on ihminen, joka ilkeällä vihjailullaan, voimakkaalla egollaan tai omilla ongelmillaan imee sinusta kaikki voimat. Tällaista ihmistä on parasta vain välttää, koska tilanne ei yleensä muutu miksikään. Itse jouduin katkaisemaan välit vanhaan ystävääni, kun tajusin, että "ystävyydestä" oli enemmän haittaa kuin hyötyä ja tilanne oikeastaan vain paheni vuosien myötä. On parempi jättää tällaiset ihmiset taakse tai karttaa heitä mahdollisuuksien mukaan, ja etsiä ympärilleen uusia ihmisiä, joilta saa voimaa ja inspiraatiota.

(click to enlarge)

Energy stealer is a person who sucks all your energy with mean remarks, powerful ego or his/her personal problems. It's better to just avoid someone like this because the situation doesn't usually get better. I myself had to cut connections to an old friend when I realized that the "friendship" had more downsides than benefits and the situation was just getting worse over the years. It's better to leave these people behind or avoid them as much as possible and look for new people who give you strength and inspiration.

Anteeksianto - Forgiveness

Miten antaa anteeksi ihmisille, jotka eivät ole edes pyytäneet anteeksi? Tai jotka ovat vahingoittaneet sinua niin pahasti, että kärsit vieläkin vihasta ja masennuksesta? Miten vapautua menneisyyden taakasta?

Ajattele itseäsi ja muita sieluina, jotka ovat tulleet maan päälle kehittymään vaikeuksien kautta viisaammiksi ja vahvemmiksi. Kukaan ei voi vahingoittaa sieluasi, ellet itse valitse pimeää puolta. Tämä on mielestäni vapaan tahdon ydinolemus. Ego loukkaantuu ja vahingoittuu, sielu ei. Mutta ego ei onneksi ole sinun todellinen luontosi.

Toisten ihmisten pahuus on joko ennalta määrättyä tai sitten heidän omaa heikkouttaan. On helpompi antaa anteeksi, kun ymmärtää, että toiset ovat ehkä sielunvaelluksessaan sinua jäljessä. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät", saa nyt aivan uuden merkityksen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei pahantekijöitä pitäisi rangaista.

Anteeksianto ei ole heikkoutta tai nöyrtymistä - se on vahvuutta ja nousemista oman egon yläpuolelle. Henkisesti vahvaa ihmistä ei kukaan voi loukata eikä mikään koettelemus lopullisesti nujertaa. Dalai Lama on antanut anteeksi tiibetiläisten sortajille, Nelson Mandela vangitsijoilleen. Anteeksianto antaa valtavasti energiaa, koska se vapauttaa sinut menneisyydestä ja katkeruudesta.

How to forgive people who haven't even apologized? Or who have hurt you so bad that you still suffer from anger and depression? How to let go of the past?

Think about yourself and others as souls who have come here to develop through hardships towards wisdom and strength. No one can harm your soul unless you choose the dark side yourself. I think this is the essence of free will. Ego gets hurt and damaged, not the soul. But luckily ego is not your true nature.

The evilness of others is either preplanned or then it's their own weakness. It's easier to forgive when you realize that others might be behind you in their development. "Forgive them for they know not what they do" gets a whole new meaning now. Naturally this doesn't mean that we shouldn't punish those who commit crimes.

Forgiveness is not weakness - it is strength and rising above one's ego. No one can hurt the feelings of a spiritually strong person and no ordeal can crush him permanently. Dalai Lama has forgiven the opressors of Tibet, Nelson Mandela has forgiven his imprisoners. Forgiveness releases an enormous amount of energy as it liberates you from the past and from bitterness.