Pages

Monday, February 27, 2012

Psykopaatti, narsisti vai uhri? - Psychopath, narcissist or a victim?

Kirja "Vapaaksi psykopaatin otteesta" kertoo mielestäni enemmän narsisteista kuin psykopaateista, ja kirjoittajat puhuvatkin ihmisistä, joilla on psykopaattisia piirteitä. Tuntuu, että käsitteet psykopatia ja narsismi menevät vähän sekaisin, mutta en tiedä, mitä psykologia nykyään sanoo. Kirjoittajat eivät ole psykologeja, mutta kuitenkin aiheeseen perehtyneitä - toinen on perustanut turvakodin narsistien uhreille. Kirjassa on mielenkiintoisia esimerkkitapauksia, mutta yksikään niistä ei mielestäni kuvaa psykopatiaa, vaan arkipäivän narsisteja. Jotkut esimerkit ovat tulkinnanvaraisia - esim. parisuhteessa ei koskaan voi tietää, kumpi kertoo totta, jos vain toisen osapuolen näkökulma otetaan esiin. Kirjoittajat varoittavat itsekin siitä, että usein narsistin/psykopaatin uhri tulee itse leimatuksi luonnehäiriöiseksi ja yliherkäksi.

Kirjassa korostetaan pitkään jatkuneen henkisen väkivallan vakavuutta. Uhrin on vaikea osoittaa sitä todeksi ja usein käykin niin, etteivät edes sukulaiset ja ystävät usko uhria, jonka aviomies saattaa olla varsinainen hurmuri ja mielistelijä. Narsistisista naisjohtajista on hyytäviä esimerkkejä ja kaikkein pahimpia ovat narsistiset vanhemmat, jotka ajavat lapsensa itsemurhan partaalle. Arvet eivät ehkä koskaan parane, mutta kirjassa korostetaan sitä, miten tärkeää on etsiä edes yksi ihminen, joka ymmärtää - ettei tule uudestaan väärin perustein tuomituksi. Usein jopa terapeutit pitävät narsistin uhria yliherkkänä ja lankeavat mielistelijän valheisiin.

Erinomainen kirja niille, jotka epäilevät olevansa narsistin otteessa ja jotka tarvitsevat henkistä tukea jaksaakseen pyristellä vapaaksi. Itse miellän psykopaatin rikolliseksi tai vakavasti häiriintyneeksi eli ihmiseksi, jolla ei todellakaan ole kykyä empatiaan. Kirjassa diagnoosia käytetään aika laveasti, mutta sisältö on yhtä kaikki hyödyllistä, vaikkakin hieman mustavalkoista. Mielestäni kirjoittajat jakavat ihmiset suoraviivaisesti hyviin ja pahoihin ja jopa demonisoivat narsismin. Toivoisin kirjaa, joka olisi kirjoitettu narsistin näkökulmasta eli jossa olisi haastateltu narsisteja ja psykopaatteja ja yritetty ymmärtää heidän käyttäytymisensä syitä.


This is a book for people who suspect they might be victims of psychopaths or narcissists. In my opinion the writers (who are not psychologists - neither am I) use the term psychopath too easily but the content is nevertheless valuable. It emphasizes the importance of constant psychological abuse which is often difficult to prove - too often the abuser manages to convince the therapists, lawyers and even relatives as well and the victim is left alone. And narcissistic parents may destroy a sensitive child's self-esteem completely unless he or she finds someone who listens and understands.

But does the narcissist also suffer? This book demonized narcissism and actually all people who behave badly so it lost some of its value by being too black and white. I'd like to hear the narcissists view as well because it's not very fruitful to just say that they are "evil".

Tarkkanäköisyys - Perceptiveness

Minulla on pienestä pitäen ollut lahja tai taakka nähdä suoraan ihmisten läpi. Tarkoitan tällä herkkyyttä tunnistaa ihmisen todellinen luonne teennäisen kuoren alla. Lorna Byrne puhui samasta asiasta ja olen vuosien myötä huomannut, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä herkkiä. Olen usein ihmetellyt, miten toiset voivat langeta jonkun luonnehäiriöisen, mutta sosiaalisesti taitavan, ihmisen ansaan. Miten ihmiset eivät näe tällaisen henkilön läpi ja miksi he vapaaehtoisesti sietävät öykkärimäistä käytöstä suvun, ystäväpiirin tai työpaikan keskipisteeltä? Useamman kerran on käynyt niin, että olen yrittänyt varoittaa muita hankalasta ihmisestä ja joutunut tämän kanssa avoimeen riitaan muiden pitäessä minua yliherkkänä - kunnes jonkin ajan kuluttua muutkin ovat huomanneet luonnehäiriön olemassaolon. En ole myöskään koskaan suostunut sietämään luonnehäiriöisen oikukasta käytöstä, ylimielisyyttä ja loukkauksia, vaan olen toisinaan katkaissut välit kokonaan.

Samoin teennäisyys, hienostelu, selän takana juoruaminen ja ivallisuus ovat minusta vastenmielisiä luonteenpiirteitä, mutta silti ne tuntuvat olevan suuressa suosiossa joidenkin ihmisten keskuudessa. Sen sijaan olen pitänyt ihmisistä, jotka ovat ensi tapaamisella huutaneet ja raivonneet tai vaikuttaneet omituisilta ja sulkeutuneilta, koska nämä ihmiset ovat olleet avoimia ja rehellisiä. Eräskin lääkäri haukkui sekä minut että kollegansa ensitapaamisella, mutta minä vain hymyilin, koska näin, että hän oli pohjimmiltaan hyväsydäminen. Narsistit tulkitsevat herkkyyteni ja avoimuuteni yleensä heikkoudeksi, koska eivät ymmärrä, että vain sisäisesti vahva ihminen uskaltaa olla avoimesti oma itsensä. Olen eräänkin narsistin pudottanut korkealta jalustalta ja sitä romahdusta oli tuskallista katsella, mutta en vain jaksanut enää olla sylkykuppina. Narsisti yleensä syyttää vahvempaa ihmistä itsekkääksi, koska ei kestä sitä, että joku olisi hänen kanssaan tasaveroinen tai vahvempi.


I've always had the sensitivity to see through people, see their true nature. Sometimes it's hard when you have to tolerate pretence and narcissism and I often wonder why other people don't see things as clearly as I. Many times I've recognized a narcissist from afar while for others it has taken a while. I've also never tolerated mean or deceptive behaviour and this has led to many problems. On the other hand, I recognize the honest and kind people too even though they might seem aggressive, weird or withdrawn at first. Lorna Byrne talked about this in her book and also other people have told me that they've suffered from their sensitivity. It can be exhausting to deal with the "winners" of this world. But in the end the honest and quiet ones prevail. We don't have any fans or anyone to manipulate when we leave this world. We just have our conscience. And if you are empty inside, you might be a bit lost.

Thursday, February 23, 2012

Narsismi ja henkisyys - Narcissism and spirituality

Lukaisin toisenkin narsismikirjan, teologi Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli. Kirja sisältää laajan, yksityiskohtaisen kuvauksen narsistin luonteenpiirteistä ja eittämättä lähdeaineisto on laaja, mutta Raamatun viittauksia tuskin olisi tarvittu, vaikka tavallaan onkin mielenkiintoista, että Raamatussakin varoitetaan narsisteista. Tällaisia kirjoja lukiessa tervekin ihminen alkaa löytää itsestään luonnehäiriöisen piirteitä, mutta todellinen narsisti ei tunnista itseään eikä myönnä kärsivänsä luonnehäiriöstä. Näin ollen narsismiin ei ole mitään parannuskeinoa, ellei ihminen itse havahdu. Narsistinen luonnehäiriö yleistyy koko ajan, mihin voivat olla syynä rikkinäiset perheet ja lapsuusajan hoivan ja välittämisen puute. Kaiken lisäksi yhteiskunta kannustaa itsekkääseen kilpailuun. Kirjassa puhutaan paljon hengellisten yhteisöjen narsisteista - karismaattisista johtajista, jotka keräävät kilttejä ja heikkoja lammaslaumakseen. Monet gurut kuuluvat tähän samaan kastiin, mutta poikkeuksiakin on, kuten Dalai Laman kaltaiset henkiset opettajat.


I read another book about narcissism which concentrates on spiritual leaders and their power over weaker, kinder individuals. Also Greek legends and the Bibble describe narcissism so it has been known for a long time and is constantly increasing because society supports this kind of selfish behaviour. Broken families, lack of love and care, competition and individualism all encourage narcissists to behave in an unhealthy way. Even a healthy person has narcissistic features but a real narcissist never admits his or her problem so therapy is useless.

Tuesday, February 21, 2012

Psykopaatit joukossamme - Psychopaths among us

Robert D. Haren kirja psykopatiasta on loistava ja samalla kauhistuttava perusteos rikollisista psykopaateista, sarjamurhaajista, huijareista ja lapsista, jotka jo muutaman vuoden iässä osoittavat tunnekylmyyttä, julmuutta ja laskelmointia. Psykopaatin erottaa parhaiten muista luonnehäiriöistä ehkä juuri empatian puutteen perusteella. Ei tiedetä, miten psykopatia kehittyy, mutta jostain syystä nämä ihmiset eivät kykene tuntemaan myötätuntoa, sääliä tai rakkautta muita kohtaan. Psykopaatteja on 1-2 % väestöstä, joten New Yorkin kokoisessa kaupungissa heitä on jo 100 000 - ja määrä on lisääntymässä, koska ilmeisesti kilpailuhenkinen yhteiskunta ruokkii psykopatiaa. Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta varhaislapsuudessa tuhoavaa käyttäytymistä voi yrittää lieventää sinnikkäällä kasvatustyöllä. Suurin ongelma onkin psykopaattien tunnistaminen. Taitavina valehtelijoina ja näyttelijöinä psykopaatit onnistuvat huijaamaan useimpia ihmisiä, jopa psykologeja ja tuomareita, joten heitä on vapaalla jalalla enemmän kuin "tyhmiä" rikollisia. Jokainen kohtaa psykopaatin jossain elämänsä vaiheessa ja silloin on vain nähtävä korean kuoren läpi ja pidettävä puolensa. Jos joku ihminen vaikuttaa "liian hyvältä ollakseen totta", mutta samalla ovelasti manipuloi sinua, hän saattaa olla psykopaatti. Psykopaatin tunnistaa myös tyhjästä katseesta ja teeskennellyistä tunteista. Monilla ihmisillä on psykopaatin piirteitä, mutta he eivät kuitenkaan ole psykopaatteja, joten diagnoosin voi tehdä vain kokenut ja asiaan perehtynyt ammattilainen. Kirjassa "Ilman omaatuntoa" esitetään piirrelista, jonka avulla psykopaatin voi tunnistaa.


Robert D. Hare's Without Conscience is an excellent but frightening book about criminal psychopaths, serial killers and even children who show no feelings of empathy, mercy or love. This is a condition not yet fully understood but about 2 % of the population have it. In a New York sized city it means 100 000 psychopaths - and the problem is getting worse as competitive, materialistic society seems to feed psychopathy. There's no known cure so the only way to protect yourself is to recognize psychopaths and avoid them. Usually a psychopath seems too good to be true but at the same time cleverly manipulates you and their emotions seem pretended and eyes look empty. But only an experienced professional can make the diagnosis. In the book Hare presents a list of features that help to recognize a psychopath.

Monday, February 13, 2012

Luonnehäiriö - Personality disorder

Luen parhaillaan Janne Viljamaan kirjaa narsismista ja persoonallisuushäiriöistä. Luonnehäiriöisiä ihmisiä on noin 10 % väestöstä ja tuossa vähemmistössä onkin kestettävää, sillä luonnehäiriöiset piinaavat kaikkia lähimmäisiään. Omassa lähipiirissäni on muutama erittäin vaikea ihminen, joita on viisainta vain välttää mahdollisuuksien mukaan, koska luonnehäiriöiselle ei voi ikinä olla mieliksi. Mikään ei kelpaa hänelle ja syy on aina muissa. Luonnehäiriöinen yrittää manipuloida ja ellei se onnistu, hän kostaa, kunnes uhri on murtumispisteessä. Yleensä uhri on joku hyväntahtoinen ja jollain elämän alueella menestyneempi, joka ei olosuhteiden (esim. työ- tai sukulaisuussuhde) vuoksi pääse karkuun. Narsisti ei kestä sitä, että toisella menee paremmin. Kateellisia ihmisiä on paljon, mutta narsistille kateus ja manipulointi ovat koko elämän sisältö. Henkisissä piireissä on paljon narsisteja, jotka ajattelevat henkisyyden nostavan heidät muiden ihmisten yläpuolelle. Tällainen henkisyys ei ole vilpitöntä, vaikka paranormaaleja kykyjä löytyisikin. Viisainta on jättää luonnehäiriöiset omaan arvoonsa, jos mahdollista, sillä he yrittävät vain siirtää pahoinvointinsa sinuun. Työ- tai perhe-elämässä narsistin uhriksi joutuminen voi kuitenkin olla äärimmäisen raskasta. Minulla on kokemusta molemmista, mutta olen onneksi päässyt eroon kiusaajistani.

Kirjassa "Pidä puolesi" puhutaan myös epäsuorasta aggressiosta, joka tarkoittaa vähättelyä, selän takana puhumista ja ylimielisyyttä. Tällaista aggressiota vastaan on vaikea puolustautua, koska kiusaaja voi aina sanoa, ettei hän mitään tarkoittanut, vaan ongelma on kuulijassa. Kaiken lisäksi narsisti kerää ympärilleen mielistelijöiden hovia, jotka puolustavat hänen näkemyksiään, etteivät itse joutuisi kiusatuiksi. Narsisti on kuitenkin sisäisesti heikko ja uhriksi valitaan usein se, joka uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä ja nauttia elämästä. Narsistia voisi sääliä, ellei hän olisi niin ilkeä ja tuhoava.

Pahinta tässä on se, että narsistia vastaan ei oikeastaan ole mitään puolustautumiskeinoa paitsi välttäminen. Sukulaiseen joutuu katkaisemaan välit, puolison kanssa taistelemaan lasten huoltajuudesta ja työpaikkakiusaajasta pääsee eroon vain työpaikkaa vaihtamalla. Kaiken lisäksi mielistelevä, petollinen narsisti kääntää helposti muut ihmiset puolelleen, koska eihän kukaan voi uskoa, että ihana, lämminsydäminen ja sosiaalinen narsisti on todellisuudessa selkään puukottava kiusaaja - ennen kuin joutuu itse uhrin paikalle.


Narcissism and other personality disorders are something you can't handle - you can only avoid. You can't help or understand people who try to destroy you. You can't save a narcissist by loving them. The only way to handle it is to run as fast as you can because a narcissist can't stand people who are enjoying life while he or she is miserable. Narcissist is like the emperor without clothes because most people are too scared to admit that there's something wrong. The victim is the one who dares to disagree or who dares to be more beautiful, more talented or more successful. Passive aggression is the subtle way to slowly drain the victim's energy. Talking behind their back, ridiculing, ignoring, shutting out of the group... Life is a game to the narcissist and they have to win! Otherwise they'll die so it's either you or him.

So run - do whatever you can to protect yourself.

Friday, February 10, 2012

Tarot

Olen alkanut opetella Tarot-korttien tulkintaa - ja ihme ja kumma, kortit vastasivat minulle heti ensimmäisellä kerralla, kun rohkenin kysyä! Ja vastaukset olivat hämmentävän viisaita ja armottoman rehellisiä. Haluaisinpa tietää, kenen kanssa oikein keskustelen.

I started learning the Tarot - and magically the cards answered me the first time I dared to ask! I didn't expect them to be so wise and painfully honest. I wonder, who is behind the cards talking to me?