Luen parhaillaan Janne Viljamaan kirjaa narsismista ja persoonallisuushäiriöistä. Luonnehäiriöisiä ihmisiä on noin 10 % väestöstä ja tuossa vähemmistössä onkin kestettävää, sillä luonnehäiriöiset piinaavat kaikkia lähimmäisiään. Omassa lähipiirissäni on muutama erittäin vaikea ihminen, joita on viisainta vain välttää mahdollisuuksien mukaan, koska luonnehäiriöiselle ei voi ikinä olla mieliksi. Mikään ei kelpaa hänelle ja syy on aina muissa. Luonnehäiriöinen yrittää manipuloida ja ellei se onnistu, hän kostaa, kunnes uhri on murtumispisteessä. Yleensä uhri on joku hyväntahtoinen ja jollain elämän alueella menestyneempi, joka ei olosuhteiden (esim. työ- tai sukulaisuussuhde) vuoksi pääse karkuun. Narsisti ei kestä sitä, että toisella menee paremmin. Kateellisia ihmisiä on paljon, mutta narsistille kateus ja manipulointi ovat koko elämän sisältö. Henkisissä piireissä on paljon narsisteja, jotka ajattelevat henkisyyden nostavan heidät muiden ihmisten yläpuolelle. Tällainen henkisyys ei ole vilpitöntä, vaikka paranormaaleja kykyjä löytyisikin. Viisainta on jättää luonnehäiriöiset omaan arvoonsa, jos mahdollista, sillä he yrittävät vain siirtää pahoinvointinsa sinuun. Työ- tai perhe-elämässä narsistin uhriksi joutuminen voi kuitenkin olla äärimmäisen raskasta. Minulla on kokemusta molemmista, mutta olen onneksi päässyt eroon kiusaajistani.
Kirjassa "Pidä puolesi" puhutaan myös epäsuorasta aggressiosta, joka tarkoittaa vähättelyä, selän takana puhumista ja ylimielisyyttä. Tällaista aggressiota vastaan on vaikea puolustautua, koska kiusaaja voi aina sanoa, ettei hän mitään tarkoittanut, vaan ongelma on kuulijassa. Kaiken lisäksi narsisti kerää ympärilleen mielistelijöiden hovia, jotka puolustavat hänen näkemyksiään, etteivät itse joutuisi kiusatuiksi. Narsisti on kuitenkin sisäisesti heikko ja uhriksi valitaan usein se, joka uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä ja nauttia elämästä. Narsistia voisi sääliä, ellei hän olisi niin ilkeä ja tuhoava.
Pahinta tässä on se, että narsistia vastaan ei oikeastaan ole mitään puolustautumiskeinoa paitsi välttäminen. Sukulaiseen joutuu katkaisemaan välit, puolison kanssa taistelemaan lasten huoltajuudesta ja työpaikkakiusaajasta pääsee eroon vain työpaikkaa vaihtamalla. Kaiken lisäksi mielistelevä, petollinen narsisti kääntää helposti muut ihmiset puolelleen, koska eihän kukaan voi uskoa, että ihana, lämminsydäminen ja sosiaalinen narsisti on todellisuudessa selkään puukottava kiusaaja - ennen kuin joutuu itse uhrin paikalle.
Narcissism and other personality disorders are something you can't handle - you can only avoid. You can't help or understand people who try to destroy you. You can't save a narcissist by loving them. The only way to handle it is to run as fast as you can because a narcissist can't stand people who are enjoying life while he or she is miserable. Narcissist is like the emperor without clothes because most people are too scared to admit that there's something wrong. The victim is the one who dares to disagree or who dares to be more beautiful, more talented or more successful. Passive aggression is the subtle way to slowly drain the victim's energy. Talking behind their back, ridiculing, ignoring, shutting out of the group... Life is a game to the narcissist and they have to win! Otherwise they'll die so it's either you or him.
So run - do whatever you can to protect yourself.
4 comments:
Se on hyvin surullista, että narsistiin joutuu ottamaan etäisyyttä. Olen itsekin ollut tekemisissä tällaisten luonnehäiriöisten ihmisten kanssa. Ei siinä muuta keinoa ollut, kuin etäsisyys. Yhtä tapausta setvin vuosia sitten myös työnohjaajan avulla. Hyvistä neuvoista huolimatta tilanne helpottui vasta yhteyden katkettua, kun ao. henkilö vaihtoi työpaikkaa.
Joo, narsistit on ilmeisesti parantumattomia, samoin psykopaatit, joista aion postata seuraavaksi. Viisainta vain välttää sellaisia ihmisiä, oman (mielen)terveytensä vuoksi. Toisaalta ihmisiä ei saa turhan helposti leimata narsisteiksi, mutta kun sellaisen oikeasti kohtaa, ei ole paljon erehtymisen vaaraa. Tuntuu siltä kuin ei pystyisi hengittämään - jatkuvasti saa olla varuillaan, ellei suostu hännystelijäksi.
Minun elämässäni on tapahtunut sellainen pieni ihme (tai oikeastaan suuri) että olen päässyt erään narsistisukulaiseni suosioon ja tätä rauhaa on nyt kestänyt niin monta vuotta että alan uskoa tilanteen säilyvän tällaisena. Silti varon liikaa pitämästä yhteyttä.
Usein varoitellaan diagnooseista, mutta tosiasiahan on että ongelmalle ei voi tehdä mitään ellei tiedä mikä ongelma on. Luettuani 10. narsistikirjani sain 100-prosenttisen varmuuden siitä että 2 sukulaistani on persoonallisuushäiriöisiä, mutta eihän minun tarvitse sitä yrittää heille kertoa. Mikä ei kyllä onnistuisikaan :)
Joo, moni narsistin uhri alkaa epäillä itse olevansa luonnehäiriöinen, kun oikein syyllistetään, mutta tosiasiassa oikea narsisti ei edes tunnista/myönnä itsessään tätä häiriötä. Joten parantuminenkin on mahdotonta...
Post a Comment