Joskus mietin, että onko se henkisyyskään vastaus kaikkeen vai pelkkää todellisuuden pakoilua, mutta eipä sitä ilmankaan osaa olla. Niin korkealle en kuitenkaan ole lennellyt, että olisin irtaantunut todellisuudesta eli lastenhoidosta, luonnossa liikkumisesta ja elävien ihmisten tapaamisesta. Sen takia blogille onkin jäänyt vähemmän aikaa, koska elämänpiiri on henkisyyden myötä laajentunut, ei kaventunut.
Mihin tämä kaikki henkevyys sitten johtaa? Toivon, että pystyn jossain vaiheessa valjastamaan kykyni ihmisten auttamiseen. Vaikka välillä tuntuu, että ihmiset ovat niin inhottavia ja itsekkäitä, että eivät he minun apuani kaipaa saati ansaitse. Ja joskus mietin, että olen tekemisissä kuolleiden kanssa vain sen takia, etten tule toimeen elävien kanssa. Tosiasia on se, että pitäisi opetella ensin hyväksymään kaikki elävän elämän ilmiöt ja ihmiset ennen kuin kuvittelee voivansa olla joku henkimaailman välittäjä. No, ainakin minulla on ihailija ja tukija rajan toisella puolella. Pitihän se arvata, että sielunkumppanini on kuollut ja kuopattu jo aikoja sitten. :-)
Sanctum in Santhigiri Ashram
Lotusflower
Life is so busy these days that I've decided to write only about spirituality and maybe about travelling, decoration and movies in the future but it doesn't mean that I've lost control of reality. ;-) I just don't have time! Sometimes I wonder if I'm actually trying to escape reality but then again, I hope to be able to help people with my spiritual abilities someday. I guess I should learn to accept and respect all living people before trying to act as a mediator between the dead and the living. Maybe I like the dead better because I can't get along with the living... Well, at least I have a fan and a mentor on the other side. I should've known that my soulmate was buried a long time ago. ;-)
This Lotus is also nice.
