Wednesday, February 13, 2013

Onko elämässä järkeä? - What's the point of life?

Entäpä jos kuoleman jälkeen vain lakkaat olemasta? Olisiko se niin masentavaa, ettet viitsisi edes kehittää itseäsi? Voisit toki jättää jotain jälkipolville ja auttaa ihmiskuntaa kehittymään, mutta vain aniharvat pystyvät jättämään pysyvän jäljen itsestään. Omat lapset antavat hyvän syyn elää ja pyrkiä pitämään maapallo heille suotuisana paikkana asua. Siksi monet varmasti hankkivatkin lapsia - jotta elämällä olisi jotain merkitystä.

En ole vielä nähnyt riittävän konkreettisia todisteita paranormaaleista kyvyistä ja kuolemanjälkeisestä elämästä, vaikka paljon olen kokenut itsekin. Kaiken pystyy kuitenkin selittämään joko sattumalla, huijauksella tai omituisilla luonnonilmiöillä. Olen ottanut kuvan enkelistä, välittänyt viestejä tuonpuoleisesta, nähnyt tapahtumia ennalta, auttanut tuntemattomia ihmisiä selvänäön avulla ja kokenut joskus telepatiaa. Mutta kaiken voi silti selittää sattumalla, mielikuvituksella, väärintulkinnalla ja mielettömän hyvällä tuurilla. Ateisti väittäisi varmasti enkelin olevan pelkkää kuvitelmaa - heijastus, jonka aivot tulkitsevat hahmoksi. Aivomme kykenevät huimiin suorituksiin, jopa huijaamaan meitä. Mutta kun katsoo orgaanista möhkälettä nimeltä aivot, on vaikea uskoa, että ne pystyvät kirjoittamaan romaaneja ja tekemään tieteellisiä oivalluksia. Miksi siis on niin naurettavaa, että Auringolla olisi jonkinlaista älykkyyttä?

Voyager Golden Record, a message from Earth

Olen tieteilijä, mutta ihmettelen silti, miten monimutkainen elämä on voinut kehittyä maapallolla itsestään. Tiedekin on ihmeitä täynnä. Ja jos tuhannen vuoden takainen tiede on meille naurettavaa, miksei meidän aikamme tiede olisi naurettavaa tulevaisuuden ihmiselle? Kuvittelemmeko todellakin tietävämme kaiken?

Entäpä jos Maa on ainoa elävä planeetta universumissa? Mitä järkeä siinä olisi? Olisipa melkoinen sattuma, että elämä on alkanut kehittyä vain yhdessä paikassa koko valtaisassa universumissa ja me ihmiset olemme älykkäimpiä olemassaolevia olentoja. Jumalaa ei ole - ihminen on jumala, ylin olento. Masentavaa...

Ehkäpä etsimme epätoivoisesti Jumalaa, maapallon ulkopuolista ja kuolemanjälkeistä elämää vain sen takia, että muuten menettäisimme järkemme, koska missään ei olisi mitään järkeä.

Mutta millä tavalla on järkevämpää ja lohdullisempaa, että on olemassa Jumala, enkelit, sielut ja vielä loputon määrä erilaisia elämänmuotoja eri ulottuvuuksissa? Silloin me emme tuntisi olevamme yksin pimeässä, kylmässä avaruudessa. Mutta muuten siinä ei ole sen enempää järkeä kuin tässäkään.

Mistä Luoja sitten on lähtöisin? Mitä oli silloin, kun ei ollut vielä mitään? Mietipä tilannetta, ettei olisi koskaan ollutkaan mitään - aikaa, avaruutta, elämää, tilaa, paikkaa, ajatusta. Ei yhtään mitään. Se on niin käsittämätön ajatus, että aivot melkein nyrjähtävät. Mitä on, jos mitään ei ole? Ja miksi mitään ylipäänsä on?

Mistä Luoja on saanut alkunsa ja miksi ihmeessä? Se, että Luoja olisi olemassa, ei anna elämälle yhtään sen enempää tarkoitusta ja järkeä kuin sillä nytkään on.


Käsitteet aika, tila ja paikka ovat meidän keksimiämme. Aivan sama kuin elektroni määrittelisi kaiken olemassaolevan omien havaintojensa ja mittaustensa avulla. Elektroni tuskin käyttää samoja käsitteitä kuin me. Ja mistä me tiedämme, ettei elektronilla ole älykkyyttä? Eihän meillä ole edes kuvaa elektronista. Tietääkö elektroni, että ihminen on olemassa? Me emme tiedä, onko meidän havaintojemme ulkopuolella joku ulompi todellisuus. Ja luultavasti Jumalan käsitteet ovat hieman toisenlaiset kuin meidän. Eli meidän havaintomme, mittauksemme ja päätelmämme universumista eivät välttämättä pidä paikkaansa muualla kuin omalla havaintotasollamme.

Mistä ihmeestä Demokritos keksi 2500 vuotta sitten, että atomi on olemassa? Ja vasta nyt atomista on saatu konkreettinen todiste. Voisimmeko saada konkreettisen todisteen rinnakkaisuniversumeista 3000 vuoden kuluttua? Demokritoksen sanottiin olleen Babylonian astrologien ja maagien opissa ja opiskelleen Egyptissä geometriaa. Hän oli ensimmäinen, joka puhui täydellisen tyhjyyden olemassaolosta, ensimmäinen, joka sanoi Linnunradan koostuvan tähdistä ja ensimmäinen, jonka mukaan universumi koostuu useista maailmoista, joista jotkut ovat asuttuja.

Me kuvittelemme olevamme kaiken tiedon huipulla, mutta jo tuhansia vuosia ennen meitä on ollut ihmisiä, joiden äly ja sanat häikäisevät vieläkin. Ennen ihmisillä oli aikaa ajatella, nykyään turrutamme itsemme kiireellä ja viihteellä. Onko yksi korkeakulttuuri taas rappeutumassa?

Ja jälleen alamme alusta apinan raivolla. Surkuhupaisaa. Tulee mieleen elokuva Apinoiden Planeetta.


Democritus is laughing because we're so stupid.


What if you just seize to exist when you die? Would that be too depressing?

I have seen and experienced a lot, taken a photo of a ghost, brought messages from the other side, seen things in advance, helped strangers by clairvoyance and experienced telepathy. But I can't prove any of that, not even to myself. It may all just have been coincidence, imagination, misinterpretation or amazing luck. Our brain is capable of amazing achievements, even deceiving us. But when you look at an organic lump called brain it's hard to believe it's capable of writing novels and creating scientific theories. So why is it so ridiculous that the Sun would have any intellect?

I used to be a scientist but I still don't understand how complex life could have developed on Earth on its own. Science is full of miracles as well. And if science of the Middle Ages is ridiculous to us, isn't it possible that our science is equally ridiculous to the 31st century human?

What if Earth is the only living planet in the universe? Wouldn't that be a bit pointless and strange? Quite a coincidence that life just happened to develop here and nowhere else in the vast universe. And that makes us the most intelligent creatures that ever existed. There is no God - we are the Gods, the highest beings. Depressing...

Why do we desperately seek proof of God, extraterrestrial life and life after death? Would we lose our minds if there was nothing out there, just emptiness?

In what way is it more reasonable or comforting that there is a God, angels, souls and an endless amount of other life forms?

And where does God come from? What was there when there was nothing? No time, space, life or thought. No nothing. Makes your brain twist. And why is there something? What's the point?

The existence of God does not give life any more meaning.


The concepts of time, space and place are our inventions. It's the same as if an electron would define universe by its own perceptions and measurements. It hardly uses the same concepts we do. And how do we know it doesn't have any intellect? We don't even have a photo of it. Does an electron know that humans exist? The same way we can't know if there's some outer reality beyond our perceptions. And probably God's concepts are a little bit different from ours. I'm just saying that our perceptions, measurements and conclusions of the universe are not necessarily valid on other levels of perception.

How on earth did Democritus come up with atom 2500 years ago? And it took this long to get solid proof of it. Would it be possible to get solid proof of parallel universes in 3000 years from now? Democritus was taught by magis and the astrologists and mathematicians of Babylon and he studied geometry in Egypt. He was the first to suggest that there was such a thing as complete emptiness, the first who realized that Milky Way consisted of distant stars and the first to claim that there were many worlds out there and many inhabited planets.

We think we're at the top of all knowledge but thousands of years before there were people whose intellect and writings still amaze us. People used to have time to think, nowadays we just rush forward and entertain ourselves. Is another higher civilization collapsing?

And so we start all over again and gather the pieces from ruins. So sad. Reminds me of the Planet of the Apes.

5 comments:

Rita said...

Huisia pohtia noita juttuja :) Maailmankaikkeus on ihmeellinen ja niin on mielestäni oma arkielämänikin. Toivon saavani elää seuraavassakin elämässä, jos systeemi on sellainen !

Helena said...

Mä vaan pelkään, että päädyn jonnekin Kalkutan slummeihin seuraavassa elämässä. :-)

Merituuli said...

Tykkäsin kovasti tästä tekstistä. :) Oivaltavaa ja rohkeaa pohdintaa. Olen todella samaa mieltä, että ihmiset rakentelevat jumalia ja seuraavia elämiä pelkojen ja ahdistuksen ajamina. Minkä takia? Koska on pakko saada joku järki tälle kaikelle! Ihmisen on pakko saada kokea olevansa erityinen, ainutlaatuinen: on jokin erityinen tehtävä ja tarkoitus toimitettavana täällä. Mitä jos lopulta kaikki on vain biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa, ei psykologiaa, filosofiaa, teologiaa? Olisko se niin karmeaa, miten elämä muuttuisi tästä havainnosta? Tässäpä pähkinää kerrakseen purtavaksi!

Merituuli said...

Ja hei hienostihan sinäkin täällä siteeraat antiikin filosofia! :)

Helena said...

Kiitos kommentista! Minusta se olisi äärimmäisen masentavaa, jos elämä olisi pelkkä 80 vuoden maallinen vaellus, jonka aikana pitäisi kokea ja saavuttaa kaikki mahdollinen - ja lopulta niistä saavutuksista ei olisi mitään iloa, koska kuolisit vain pois.

Onneksi mulla on niin paljon kokemuksia ja "todisteita" tuonpuoleisesta, etten juuri pelkää olevani pelkkää madonruokaa. :-D